Millainen maailma.

Maailmassa, jossa muutoksia tulee muutoksen perään. Maailmassa, joka menee tuulen lailla kohti tasavertaisuutta ja ajatusta siitä, että kuka tahansa voi olla mitä tahansa. Maailmassa, jossa on kaikki ja jo niin paljon enemmän. Siinä maailmassa, ihmisen kiittämättömyys korostuu. 

Uskon, että tietoisuus lisää tuskaa. Ja useimmiten ihminen ei ole valmis todella tiedostamaan. Ihminen on ihminen ja tuska usein halutaan pyörittää sivuun kuin roskapostit sähköpostista. 

Lähimenneisyyden- ja ajan someilmiöissä toistuu usein sama trendi; tärkeän asian puolesta lähdetään kampanjoimaan, joku keksii siihen toisen ääripään vastikkeen ja sota-asetelma on valmis. Asetelma toimisi, jos ihmisrotu saisi siitä asiallisen keskustelun aikaiseksi. 

Ennen sodat käytiin maa-alueista, hyvistä kauppapaikoista. Ihminen sai vatsansa kylläiseksi vaikka kalakeitossa oli seitiä lohen sijaan. Sota muuttaa muotoaan ja jos joku jotain haluaa, enter- nappi on olemassa. 

On mahtavaa, että kehopositiivisuutta korostetaan, näen kuitenkin että tässä(kin) aiheessa on menty kovaa vasemmalle. Kehopositiivisuuden tarkoitus ei ole ihannoida vartaloa, joka on todellinen terveysriski. Tutkimustulokset vuosien ajalta ovat määritelleet tietyt raamit, sille milloin keho tukee pitkää elämää ja milloin ei.  Kehopositiivisuutta on kehon ja kropan normalisoiminen. Ei taistelu siitä, kenellä on eniten selluliittiä tai suurin vatsa syömisen jälkeen. 

Oma keho, omat säännöt. Nainen on naiselle susi ja mitä näitä nyt onkaan. Tottakai jokainen saa luoda itsestään millaisen kuvan haluaa, mutta mielestäni on huvittavaa lisätä feediin pikkarikuva hajareisin ja tämän jälkeen moralisoida miten maailma on sekaisin ja naista ei saa seksualisoida tai esineellistää. Faktahan se on, että siinä on hajareidet ja pikkuhousut. Ei siinä silloin ainakaan hammashymyä esitellä. 

Freethenipple. Minä nyt kyseenalaistan, että miten maailma sillä pelastuu, että nainen näyttää nännit. Ei nännien neutralisoinnissa sinänsä mitään vikaa ole, mutta onko tämä tosiaan asia josta pitää vääntää vuodesta toiseen. 

On taisteltu homoparien oikeuksista ja siitä kuka saa rakastaa ja ketä. Ja tämän jälkeen samaan hengenvetoon kauhistellaan kuinka aviomies murhasi vaimonsa tai tyttöystävä veti viidettä kertaa miestään turpaan. Kaksinaismoralismia kenties. 

Elämmekö todella maailmassa, jossa jokainen voi olla mitä vaan, mutta lopulta kukaan ei saa olla mitään.

Näihin tunnelmiin,

Heidi