Onko vaikea olla ylpeä itsestään kun hehkuttaessa muu massa vetää sut kuitenkin kateudellaan takaisin maanpinnalle. Rakentava kritiikki ei koskaan oo ollut pahasta ja se on ainoa asia miten ylipäätään voi kehittyä. Jokainen tarvitsee sen toisen silmäparin kertomaan miten voisi olla vielä hieman parempi.
Mutta hyötyykö kukaan asenteesta "mä oon kuitenkin parempi kuin sä". Keneltä se on pois, jos naapurin Matti on kesällä ensin ajanut nurmikkonsa. Ei se tarkoita, että sun tarvii ostaa viidensadan nurmikonajorobotti, koska sulla ei muuten oo aikaa ajaa omaasi. Anna Matin nurmikon olla, ja heitä se kateuden vihreä naamari sinne missä aurinko ei paista. Luultavasti itse teit jotain itsellesi tärkeämpää. Jos vaan nukuit, niin oo ylpee siitä, että kerrankin rauhotuit. Jos painoit duunia pää kolmantena jalkana, oo ylpeä siitä että selvisit jälleen yhden työpäivän.
Kun cittarin pihalla samainen Matti parkkeeraa viidenkymmenen tontun audinsa mun auton viereen, katsoen lähinnä missä hiton roskakasassa istun, mä voin olla ylpee siitä että maksoin mun rakkaasta autosta vaan yheksänsataa. Se on just se minkä mun elämäntilanne kestää, en minä ota lainaa autoa varten. Nostan sitä, jotta voin ostaa pari makaronipussia. Ja jos Masa on painanut elämänsä duunia istuakseen uudenkarheissa nahkapenkeissä niin se on mulle enemmän kuin fine. Ei se romuinen auto silti sun autoa katsomalla naarmuta. Ja mitä enemmän tuijotat, sitä lähemmäs ajan.
Kuitenkin jokainen pikkupallero tällä planeetalla elää elämänsä niinkuin itse päättää. Valinnat tuovat eteen erilaisia mahdollisuuksia. Ne mahdollisuudet muodostuvat sen mukaan, mitä itse olet päättänyt tehdä. Omalla elämälläsi. Ei ole väliä onko sulla pulpetti- vai purjevene. Kumpikaan ei tee susta parempaa ihmistä. Ole ylpeä siitä, mitä sulla on. Se on sulla sua varten. Ja jos haluat enemmän, ymmärrä, että se ei loppujen lopuksi oo kiinni kenestäkään muusta kuin susta.
Ollaan ylpeitä siitä mitä meillä on nyt, ja eletään omaa elämää, jotta voidaan tuntea niin jatkossakin.
