Pieni hinta, parempi mieli

Mua alkaa aina naurattaa sana kirpputori, se kuullostaa niin juntilta kun miettii hetken pidempään. Kirppu tori, oikeesti haha. Mut mä rakastan kirppareita! Harmi että nykypäivänä ihmiset hinnoittelee tavaroitaan usein hiukan yläkanttiin, mun mielestä idea on nimenomaan se, että löytöjä voi tehdä pienellä rahalla. Kyllä mä ymmärrän, että ihminen haluaisi hyvän hinnan jostain ihan käyttämättömästä asiasta, mutta sillon kun hintapyyntö on lähemmäs 200 euroa, ei sen paikka mun mielestä oo kirpparilla. Just saying..

Mutta edelleen mä rakastan kirppareita! On ihan mahtava fiilis kun löytää kaiken sen roinan keskeltä jotain huikeeta, ja halvalla. Ja kaiken lisäksi hyvällä tuurilla joka ikisellä vastaantulevalla ei oo päällä samaa vaatetta. Se on vähän kun aarteenetsintää tai metsästystä. Sä näet kun joku hipelöi jotain hullun hienoa mekkoa, ja sun on vaan pakko saada se. Sitten sä vaanit vähän matkan päässä kunnes se autuaan avuton ihminen päästää irti ja padam; hyökkäys ja se on sun. Ihan mahtavaa.

Käytiin pari päivää sitten taas vähän kirppistelemässä, mielessä lähinnä kesävaatteet ja jotkut ruissireleet. Ja tarttu kyllä taas mukaan ihan mahtavia juttuja, mä tuun aina hyvälle tuulelle kun teen jonkun hyvän löydön. Kuvasin teille noi mun ostokset ja liitin vielä hinnat antamaan vähän perspektiiviä siitä miksi kannattaa hyödyntää tämmöstä kierrätystä! Kaikki vaatteet on priimakunnossa (toki jokaisen ostajan kannattaa itse tsekata millasta kamaa kotiinsa kantaa) ja tekee myös hyvää tällaselle opiskelijan kukkarolle.

Ensimmäisenä alkuperäsin hemasta oleva ihana sifonkinen kukkapaita! Toi printti vaan vei mut mennessään, ihanan kesäinen. Hintaa tolla oli 3 euroa. (tosin äiti just kyseli et kenen verhot oon nyt pöllinyt, mutta makunsa kullakin. haha)

Tää oli ihan huippulöytö! Oon ettinyt hyviä urheilurintsikoita ikuisuuden. Hinnat on vaan aina saanu
mut jotenkin säikähtämään, vaikka tottakai laadukkaista liiveistä joutuukin maksamaan. Näillä ihanuuksilla oli kuitenkin hintaa vain 2 euroa.

Toinen asia mitä oon ettinyt, on jakku joka istuu! En oo aiemmin ees huomioinut pitkiä jakkuja, mutta tän nähtyäni tajusin kuinka hienoja ne on. Tääkin on alunperin hemasta ja ihan moitteettomassa kunnossa. 4 euroa ja minä onnellinen omistaja.

Uskokaa pois, mun on maailman vaikeinta löytää uimapukua. Nimenomaan tällasta missä ylä- ja alaosa on kiinni toisissaan. Siinä missä yläosan tarvii olla suuri, niin alaosan ei tarvitse ja vielä lyhyyteni takia noi keskiosat yleensä roikkuu päällä. Mutta kappas vaan! Tää uikkari oli aivan oikeen kokonen. Tä on siis cubuksesta alunperin ja koossa 40. Huippuostos, ja 4 euroa.

 

Kuten jo sanoin, lähdin kirpparille vähän siinä mielessä, että löydän jotain päällepantavaa ruissiin. Mun mielestä festarivaatteissa saa olla jotain mitä ei välttämättä normaali arkena päälleen. Törmäsin tähän asuun vahingossa, huomatessani ton mahtavan printin. Kirkas vaaleensininen ja meriaiheiset kuvat. Mikäs sen parempaa! Läppä juttu mutta tulipahan ostettua, ja on tää mun mielestä aika magee kokonaisuus festareita silmällä pitäen. Hinta vaivaiset 3 euroa.

Mukaan tarttu myös tällanen ihana kesäpaita, hintaan 3 euroa.

Ja viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä, löysin ihanan maksipituisen juhlamekon! Se melkein jo jäi ostamatta, sillä oli satavarma ettei se mahdu mulle. Olipa kuitenkin aivan täydellisen kokoinen ja istui niin hyvin että maksoin hyvällä mielellä tästä 9 euroa. Miettikää minkä saaliin keräsin alle kolmellakympillä. waaadapp! Kirpparit kunniaan!

Näihin tunnelmiin, Heidi.

Kotistudio

Rakennettiin tossa yks päivä Sannen kanssa kunnon studio tänne meidän "olohuoneeseen". Sohva sai kyytiä niin kuin kaikki muutkin huonekalut jotka osui tielle. Mä rakastan kuvia joissa on selkeä tausta, ja mun mielestä valkoinen toimii siinä aina, näinpä päädyttiin hyödyntämään tätä meidän täysin valkoista seinää. Tosta isosta ikkunasta paistaa päivisin aurinko suoraan tohon seinään, joten valotusongelmakin on hoidettu.

Inspiraatio lähti tosta hatusta, joka on kyllä aika floppi ostos Seppälästä joskus pari vuotta sitten, kuka keksi hatun jonka alta ei näe mitään, kun noissa reunoissa ei oo mitään mikä pitäis hatun muodossaan. No sopiipahan tällaisiin kuviin kun nenä päähän. Mun mielestä myös noi meidän nahkatuolit on kauniin elegantit ja tuo kuviin kivan lisäosan, mitään sen kummempaa ei siis tarvita. Pari yksityiskohtaa ja muu sitten rakentuu sen ympärille.

Oon kiitollinen, että mulla on ystävä, joka ainaisesta räkätyksestään huolimatta joka kerta kärsivällisesti toteuttaa mun ideoita. Ja myös itse kehittelee niitä. Taisi se olla Fransinkin mielestä hauskaa kun mä makaan noilla tuoleilla kuin mikäkin akrobaatti nelinkertaisen kaksoisleuan kanssa. No, kaikkea pitää kokeilla että päädytään lopputulokseen joka miellyttää, haha.

Mun mielestä tällaset kuvat on ihan mukavaa vaihtelua niille ainaisille instagram selfieille, enkä muutenkaan halua sellaisia blogissani julkaista. Vielä kun saisi joskus aikaiseksi ostaa kunnon kameran ja jopa opetella käyttämään sitä. Onneksi mun kännykän kamerassa on 42 megapixeliä, että kyllä silläkin jo johonkin pääsee.

Näihin kuviin, Heidi

Videoterkut

On se vaan aina yhtä hauskaa kattoa itteään videolta, haha. Tässäpä olis nyt vähän kuulumisia ja ylimääräistä lätinää videon muodossa :)

Hyvää alkanutta kesää kaikki ihanat siellä ruudun toisella puolella!

Näihin tunnelmiin, Heidi.

Peilien edessä

Oon tässä viimepäivinä käynyt hirveesti pohdintaa itseni kanssa itsestäni. Vuodet vierii, eikä kukaan voi jäädä seisomaan siihen mitä oli jonkun ikäisenä. Sä kasvat niiden vuosien mukana. Oon miettinyt asioita, joissa olen kehittynyt ihmisenä ja joissa mulla on vielä kehitettävää. Oon ylpeä mun empaattisuudesta ja en niin ylpeä siitä että räjähdän totaalisesti kun mun hermot palaa. Kaikesta tyhmästäkin vaan oppii ja on ollut jotenkin suhteellisen terapeuttista huomata että itseensä voi olla joskus myös tyytyväinen.

Tähän oppimiseen on vaikuttanut paljon keskustelu mun ystävien kanssa. Muiden avulla oppii korjamaan niitä asioita, joissa ei loista ja loistamaan vieläkin kirkkaammin niissä joissa on jo hyvä.  Onni on ne ystävät, jotka jaksaa jauhaa mun kanssa niitä maailman syvällisimpiäkin asioita. Ja avain kaikkeen on avoimuus.
Muutama mulle rakas ystävä suostui jakamaan mielipiteensä musta, ja oon siitä todella kiitollinen. Näiden ihmisten avulla mä kehitän mun omaa itseäni.

Emilia    
"Oon tuntenu Heidin puolisen vuotta, tavattiin kun koulu alkoi. Ensivaikutelma tästä naisesta oli, että sillä oli huikeet kengät jalassa! Huomasin heti, että tässä on kaveriainesta. Tutustuttiin toisiimme ja meistä tuli nopeesti tosi läheisiä. 

Heidi on semmonen hauskuuttaja, meillä ei oo koskaan tylsää, kun se alkaa naurattamaan mua. Hän tykkää myös kaikista arvuutteluleikeistä. Välillä arvaillaan toistemme toisia ja kolmansia nimiä ja joskus se kyselee multa arvotuksia, joita mun pitäis sitten ratkaista.
Hauskinta hänessä on se, että hän on sponttaani ja jos me jotain päätetään, niin se me myös tehdään. Eikä meidän aina tartte tehdä jotain, vaan joskus me vaan puhutaan kahvikupin äärellä tosi syvällisistäkin asioista.
Heidi osaa lukea ihmisiä hyvin ja muakin se lukee kuin avointa kirjaa (eipähän tarvii kertoa mitä mulle kuuluu, koska kuulemma sen näkee naamasta.)

Heidissä on kyl yks tosi ärsyttävä puoli. Se murehtii kaikesta. Ja siis aivan kaikesta. Siks hän onki saanut lempinimekseen Mureena (miten tä liittyy murehtimiseen? Ainaki kuulostaa samalta..). 
Heidi tykkää kuullostaa viisaalta ja en lähtis heti väittelemään sen kanssa. Häviit aina jos ryhdyt siihen leikkiin. Haha. Hän sanoo asiat aina suoraan, jos sitä ärsyttää jokin, vaikka se ei olis mitään kivaa kuultavaa. Toisaalta arvostan hänessä ehkä eniten rehellisyyttä ja sitä, että asioista puhutaan niinkuin ne on.
Hän on hyväntuulinen, nauravainen murehtija, jos pitäisi kuvailla häntä parilla sanalla. "

Sanne
" Kun Heidi päättää jotai niin se pysyy siinä, ja jos nyt ihmettelette miks se on ärsyttävää, niin mulla on esimerkki; jos mä oon väsynyt ja haluisin ottaa päikkärit, niin se ei oo mahdollista koska Heidi potkii mua niin kauan sieltä sängystä ylös ja jankuttaa, että mua ei enää väsytä (tajusin just et toihan on nerokas suunnitelma haha) On myös toinen asia mis se on ärsyttävän voittamaton, riitely. Oon kerran riidelly kunnolla Heidin kanssa ja se oli virhe, hävisin 6-0. Heidi on niin sanavalmis kaikkeen mitä sille heitetää et se on mahdotont. Auta armias sitä raukkaa jeesukse sanansaattajaa ku lähti Heidin kanssa väittelemään raamatun sisällöstä, se raukka sai verbaalisesti turpaansa. Sen takii oon vieläki sitä mieltä et Heidistä tulis hyvä politiikko. 

Heidin kanssa ei tuu ikinä tylsää, aina on jotain tekemistä. Se keksii tekemistä tyhjästäkin, oli se sitten kivien heittelyä, kunhan tehdään jotain. Yks hyvä puoli, ja syy siihen miks meillä on klikannu, on se ettei Heidi ota itteään liian tosissaan. Mitä me nyt ollaan punnittu toistemme tissejä ja naurettu ku maan kamara tulee vastaan (ja tää tapahtu ennen leikkausta, nyt oon katkera niil terhakoille.) Oli läppä mitä oli, Heidi ei ota itteensä. 

Ja kenelle mä pystyisin soittamaan keskellä yötä mun murheista, huolista ja muista typeristä asioista, niin että se ihminen oikeesti kuuntelee. Heidille."

Jenni
" Me ollaan tunnettu Heidin kanssa jo aika pitkään, mutta todellisia ystäviä meistä tuli aika yhtäkkiä. Heidi on super hyvä kuuntelija sekä kannustaja. Jos haluaisin kuun taivaalta, tiedän tän ihmisen tukevan ja kannustavan mua siinä satasella. 

Naurua ja hauskuutta tää ihminen on enimmäkseen täynnä. Nauru ja hauskuuttelu onkin se ykköjuttu, mutta siinä ohella myös se vakava puoli löytyy. On kiva analysoida ja päteä asioita ihan tosissaan ja uskotella että näissä tilanteissa me ollaan ne järkevimmät. Me ollaan Heidin kanssa niin samantyylisiä, että pientä riitaa ja kinaa tulee aika helposti, mutta onneksi sekin unohtuu viidessä minuutissa kun päästään naureskelemaan sitäkin älyttömyyttä.

Huono puoli Heidissä on se liiallinen miettiminen. Siks se onnistumisen tunne kun saa sen tarttumaan hetkeen, on mahtava."