Oodi syksylle

On aika julistaa syksy saapuneeksi. Pimeät illat ja sateiset aamut, kynttilät ja kotitossut. Kahvi vaihtuu teehen ja kylmä kaakao kuumaan. Terveyskeskukset täyttyvät flunssapotilaista, kun ballerinoja ei olla haluttu vaihtaa vielä syyssaappaisiin. Muutaman kuukauden päästä saa vaihtaa talvirenkaat ja eipä sitä tiedä koska ensilumi sataa maahan. Ilmastolla kun on ollut vaikeuksia päättää mitä minäkin vuodenaikana tapahtuu. Pian soivat joululaulut ja tämä vuosi pussataan pakettiin uudenvuoden aattona.

Olenko ainoa, jota kesän jälkeinen syysmelankolia puraisee kovaa. Sitä pohtii miten jälleen jaksaisi positiivisin fiiliksiin kulkea läpi vuoden pimeämmän ajanjakson. Ja miksi se pimeys kestää niin pirun kauan. Ulkomailla kadehditaan Suomen vuodenaikoja, mutta minäpä en ole vieläkään tottunut tähän. Game Of Thronesia lainatakseni "winter is coming" sekä "the night is dark and full of terrors"

Olen kuitenkin tänä vuonna kaukaa viisas. Sillä olen päättänyt, että tätä syksyä minä potkaisen pyllyyn ostamalla lämpimän kotiasun, joka piristää ulos katsoessa. Panostan siihen kivaan teemukiin, joka lämmittää jäätyneitä sormia. Pukeudun ulos lämpimästi ja käytän kerrankin pitkiä sukkia. Ostan ehkä ensimmäisen kerran elämässäni vitamiinipurkin lääkekaappiin.

Eilen syntyi myös uusi tuleva perheenjäsenemme ja sormet ristissä toivotaan, että saadaan nyt syksyllä uusi tulokas tähän komppaniaan. Tämä on asia, jota käsittelen mielummin enemmän sitten kun pääsemme siihen vaiheeseen, että pallero tuhisee kotonamme. Pieni pessimisti elää sisälläni selkeästi edelleen.

Näillä eväillä lähden siis kohti pimeneviä syysiltoja. Edessä on vielä monta syksyä, joten josko nyt olisi aika tarttua härkää sarvista ja oppia nauttimaan niistä. Seuraavaan kesään on enää 10 kuukautta.

Näihin tunnelmiin,
Heidi

Jokainen yö vie aamuun

Viime viikot ovat olleet kiireisiä. Koulu tuo tehtävänsä ja opinnäytetyön aloitus koputtelee olkapäätä. Töissä tilanteet ovat ajoittain vaatineet pari syvää hengitystä. Politiikka ja mediamarkkinoinnin projektit ovat saaneet miettimään mistä kerään tunnit vuorokausiini. Koti on sotkuinen. Onneksi Frans on hoitanut ruokapuolen, sillä sängyn nähdessäni aivoni ovat sammuneet. Syksy tuo tullessaan muitakin muutoksia, jotka ovat vieneet loputkin lokerot aivoistani.

Viime perjantaina maailmani pysähtyi. Isku Turun keskustaan tuntui siltä kuin jo valmiiksi säröinen peili olisi pirskoutunut lopullisesti. Tuntui kamalalta ja samalla en tuntenut mitään. Sinä hetkenä en ymmärtänyt, istuin hetken hiljaa ja yritin. Eniten peloitti ajatus siitä, että en voinut tehdä mitään. Pallo oli heitetty niille, jotka tällaiset tilanteet osaavat hoitaa ja ennen kaikkea niille, joilla on riittävät valmiudet. Piti luottaa, mutta en osannut. Puhuin lähimpien ystävien ja perheeni kanssa. Sitten mykistin puhelimen. Mykistin puhelimen, jotta tilanteen rauhoituttua pystyin keskittymään niihin faktoihin, jotka eivät olleet hysterian tai median muuntelemia. 

On muistettava, että vuosi vuodelta median saama lisähuomio lisää myös jokaisen negatiivisen tapahtuman painoarvoa. Sillä tieto lisää tuskaa. Vaikka viime vuosina ympäri maailman on tapahtunut hirveitä ja ymmärtämättömiä asioita, on muistettava että tilastollisesti näitä tapahtumia on ollut kautta aikojen. Maailma on muuttunut, mutta hirviöt joukossamme eivät tulee koskaan katoamaan.

Siispä. Hymyile vieraille, toivota hyvää päivänjatkoa. Anna aikaa, kiitä ja halaa. Ole onnellinen siitä mitä olet saavuttanut ja iloitse muiden puolesta. Älä anna toisen pahan olon tarttua vaan taltuta se. Kyynisyys ei vie eteenpäin, se pysäyttää.

Näihin tunnelmiin,
Heidi