Elämä on hyrrä

Ihmismieli on siitä mielenkiintoinen, että kun yhdessä hetkessä on kaikki hyvin niin tunnin päästä voi olla jo kuppi nurin. Toiselle turhat asiat voivat vaikuttaa omaan mielialaan hyvinkin paljon. Keräsin muutamia ajatuksia, joita olen tänään yhden vuorokauden aikana kohdannut.

SUURET PLUSSAT

1. Naapurin kanssa käyty keskustelu. Hissikeskustelu. Antisuomalaiseen tyyliin sain kuulla tarinan siitä, miten tyttö ja poika rakastuivat nimenomaisessa hississä ja asuvat nykyään onnellista yhteiseloa saman katon alla. Nimesimme paikan rakkaushissiksi. Vielä kotonakin hymyilytti.

2. Vanhan herran kanssa kaupassa käyty keskustelu karkkihyllyllä. Hieno kohtaaminen, joka tuli aivan puun takaa. Sai miettimään mistä itse saisi rohkeutta sosialisoitua täysin tuntemattomien kanssa. 

3. Ilmoitin iskälle, että yritän leipoa kakun sunnuntaiksi. Hieman pohjustellen, ettei se välttämättä konditorian luomukselta maistu. Hänen kommenttinsa, että mitä ikinä leivonkaan, tulee se olemaan hyvää. Levollista ajatella, että vaikka veisin puoliksi palaneen piirakan kaikki söisivät, koska minä yritin. 

SUURET MIINUKSET

1. Ihmisten järjenjuoksu siitä, että snapchat filtterit ovat sama asia kuin kontrastin lisääminen. Ensin oli korvat ja kuono, nyt vintage-lasit. Ostakaa mielummin imagolasit, maksaa maksimissaan kympin. Niin minä tein. Saattaa olla, että kyse on vain omasta visuaalisesta silmästä, mutta nuo filtterit saisivat jäädä sinne appiin minne ne kuuluvat.

2. Ihmisten vinoilu siitä, miksi meidän tulisi olla huolissamme ilmaston lämpenemisestä, ulkonahan sataa lunta toukokuussa. En tiedä, jäikö uutisista jotain lukematta. Esimerkiksi se, että käsite ilmastonmuutos ei tarkoita, että Suomessa tulisi varmuudella tulevaisuudessa olemaan trooppinen ilmasto. 

3. Kohu siitä, miten Nikke Ankara Vain elämää- kuvauksissa on mauttomilla kommenteillaan loukannut naisia. Kohu kommentista "kärki märkänä". Ei siinä mitään, jokainen ottakoon kommentin itseensä jos siltä tuntuu. Vääryys tapahtuu kuitenkin siinä kohtaa, kun Samu Haber astelee kohujen ohi, vaikkakin hänen kommenttinsa Nikkeen verrattuna olisivat ylittäneet tämän kohurajan jo ensimmäisessä jaksossa. 

Elämä on hyrrä, koitetaan kuitenkin pysäyttää se useammin niihin positiivisiin hetkiin. 

Näihin tunnelmiin,

Heidi

5 vuotta

Ensimmäistä kertaa juhlimme tätä päivää erikseen. Joka vuosi olen saanut halata, kertoa kuinka paljon kaikki merkitsee. Tänä vuonna saan virtuaalihalin ja whatsapp hoitaa sen mitä suuni muuten sanoisi.

Viisi vuotta sitten. Vappu, jonka vietimme yhdessä ensimmäistä kertaa. Vappu, jolloin minä ehdotin seurustelun julkistamista ja Sinä meinasit saada paniikkikohtauksen. Hetki jolloin vanhempasi onnittelivat meitä alakerrasta huomattuaan facebook- päivityksen, me molemmat muutuimme punaisiksi ja hymy nousi korviin. Hetki, jolloin kaikki säätäminen muuttui todellisuudeksi.

Neljä vuotta sitten. Sinä luit pääsykokeisiin, minä yritin saada huomiosi. Sinä käänsit sivuja ja pyysit minua keskittymään omiin kirjoihini. Oli vaikeaa ymmärtää sitä silloin, mutta nyt ymmärrän. Sunnuntaisin puit yllesi maastoasun ja astuit bussiin. Opettelin olemaan ilman sinua ja olin onnellinen kun aina palasit takaisin.

Kolme vuotta sitten. Pakkasimme tavaramme ja muutimme isoon yksiöön. Riitelimme kodinhoidosta ja opettelimme olemaan aikuisia. Sinä toit minulle sairaalaan vihreitä kuulia, koska tiesit että pidän niistä. Sinä hait minut seuraavana päivänä kotiin, koska merkitsin Sinut lähiomaisekseni.

Kaksi vuotta sitten. Teimme yhdessä videon, joka toi meille yhteisen työprojektin. Sinä autoit, kun minä pelkäsin tulevaa. Olit psykologi vailla koulutusta. Olen kiitollinen, että olit tukenani silloin ja pyydän anteeksi, etten voinut olla sitä silloin Sinulle.

Tänään. Rakastan sinua. Olen onnellinen, että saan jakaa elämäni ihmisen kanssa, joka edelleen muistaa ensimmäiset sanat, jotka sanoi minulle seitsemännellä luokalla. Sinä näit minut jo silloin. Kiitos, että olet Sinä.

Näihin tunnelmiin,
Heidi