Puhuimme Fransin kanssa tulevasta puolesta vuodesta paljon ennen lähtöä. Mitä lähemmäs lähtö tuli, sitä enemmän ajatus alkoi ahdistaa. Hyvästien sanominen ei koskaan ole helppoa, kivaa tai mukavaa. Olemme molemmat alusta asti olleet sitä mieltä, että tämä vaihtoreissu on omalla tavallaan kuitenkin hyvä asia. Se on meille molemmille mahdollisuus kasvaa omana itsenä. Nähdä millaista elämä on, kun toinen ei olekkaan jatkuvasti rinnalla. Minun on ensisijaisesti kohdattava itseni ja opittava olemaan myös yksin. Fransin sitten on selvittävä maassa maan tavalla. Enkä epäröi hetkeäkään ettei selviäisi.
Meni melkein viikko kunnes tajusin, ettei toinen olekaan tulossa kotiin. Kotona vastassa on pimeys. Tyhjä jääkaappi. Tyhjä pyykkikori. Ensimmäisen kerran täällä asuessani tavallaan kaipasin kaikkea epäjärjestystä, joka minua ennen kotiin tullessa odotti. Istuin autossa työpäivän jälkeen kun radiosta alkoi soimaan Elias Kaskisen Irti biisin laini "Muistathan syödä huomennakin, mä en oo unohtamassa sua milloinkaan". Yksi yleisimmistä lauseista mitä päivittäin kuulen Fransin suusta on nimenomaan "Ootko syönyt" tai "Muista syödä". Siinä sitä sitten itkettiin ratin takana kunnes olo oli kevyempi.
Viikkasin kaikki Fransin vaatteet kaapin perukoille, osittain siksi että saisin itse enemmän tilaa ja toisaalta myös siksi, etten joutuisi koko ajan katselemaan niitä vaatekasoja, joihin kukaan ei tule koskemaan ennen ensi kesää. Ajatus siitä sai minut ensin surulliseksi, nyt olen jo tottunut siihen. On pakko tottua. Olen jopa nukkunut yksin, mikä uskokaa tai älkää ei sekään ollut minulle itsestäänselvyys. Onneksi Rambo on erinomainen vahtikoira ja voin hakea sen yökylään kun siltä tuntuu.
Voi toki olla tekopyhää puhua yksinäisyydestä, kun ei sinäänsä ole yksinäinen. On perhe, ystävät, tuttavat ja kaverit. Mutta tarkoitan yksinäisyyttä, jota koen kun henkilö, jonka kanssa joka ilta harjaan hampaat, ei ole läsnä. Yksinäisyyttä, jota koen kun ainoa ihminen, joka tietää jokaisen asiani, ei ole läsnä. Tällä yksinäisyydellä on aivan toisenlainen merkitys.
Muistan syödä huomennakin.
Näihin tunnelmiin,
Heidi
