LOHI-KURKKU-AVOKADO MAKIT

Tykkään sushista kuin hullu puurosta. Voisin syödä sitä koska vaan, mutta ravintola-annokset tuppaa aina olemaan liian pieniä mun makuun. Ja vähän liian tyyriitä myös. Oonki tajunnu että paljon parempi vaihtoehto kukkarolle on valmistaa nämä herkkupalat ihan itse. Ja valmistus ei oo ydinfysiikkaa, i promise. Susheista voi valmistaa vaikka minkälaisia komboja mutta tää on mun ehdoton lemppari.

LOHI-KURKKU-AVOKADO MAKIT (n.50kpl)

Tarvitset:

500g sushiriisiä

5 merilevämattoa

300g ruodotonta lohta

1-2 avokadoa

1/4 kurkku

+

riisiviinietikkaa

soijaa

wasabia

(mahdollinen rullausmatto)

Ensimmäisenä laita riisi kiehumaan, sillä sen kanssa tarvitaan malttia. Pussien kyljessä lukee veden ja riisin suhde. Ihan samalla tavalla keitetään kun normaali riisi, mutta kantta ei saa nostaa ennen kuin riisi on valmis. Kun riisi on kypsynyt, se kaadetaan laakeaan astiaan ja sen annetaan jäähtyä. Riisiä ei saa sekoittaa vaan sitä pitää "nostella". Tässä kohtaa sen voi myös makunsa mukaan maustaa riisiviinietikalla sekä suolalla. Maltti on valttia, riisin pitää antaa jäähtyä.

Riisin jäähtyessä on hyvää aikaa leikata täytteet valmiiksi. Poista kalasta nahka ja leikkaa siitä siivuja, ulkonäöllä ei niin oo väliä koska ne menee sinne rullan sisälle. Siivuta myös kurkku ja avokadot. 

 

Kun riisi on jäähtynyt, ota merilevä ja aseta riisiä siihen niin että ylä, ja alareunaan jää 1cm tilaa. Mitä enemmän riisiä tunkee sitä tuhdimpi rulla. Kannattaa kuitenkin muistaa että se pitää myös saada rullattua kiinni. Tämän jälkeen asettele täytteet oman mielen mukaan rullan alareunaan. 

Sitten seuraakin se jännin vaihe eli rullaaminen. Meillä ei ollut tänään "rullausmattoa", joten käärästiin ihan pelkin käsin. Noi "tyhjät" reunat kannattaa kostuttaa vedellä niin ne pysyy kiinni paremmin. Otetaan siis alareunasta kiinni ja käännetään niin että täytteet jää reunan alle, sen jälkeen vaan jatketaan rullaamista kunnes yläreuna osuu rullaan. Tadaaaaa, siinä on meillä yksi sushirulla.

Viimeisenä vielä leikataan rulla. Sahalaitainen veitsi repii merilevää, joten valitse mielummin sileä veitsi. Kostuta veistä, se helpottaa leikkaamista. Kannattaa leikata aika isoja paloja jotta ne pysyy kasassa.

Viereen soijakuppi, hiukan wasabia ja eikun herkuttelemaan. Avot.

Hyvää yötä, Heidi.

Miten ja miksi?

Ajattelin vähän avata miten ja mitä kautta oon päätynyt leikkaukseen, jos vaikka siellä ruudun takana on joku muukin joka pohtii mahdollista leikkausta. Leikkauspäivä ei siis vielä oo selvinnyt, mutta uskoisin sen olevan viimeistään maaliskuussa.

Mulle on monta kertaa jo ylä-asteelta asti mainittu siitä, että rintojen koko on mahdollisesti syy mun jumittuneeseen selkään ja muihin särkyihin. Kuitenkaan kukaan ei koskaan maininnut leikkausta ja elinkin siinä uskossa että sellainen maksaa miljoonia, enkä tule siitä syystä sellaiseen koskaan menemään. Ajatusmaailma sai uutta perspektiiviä kun kaveri lenkillä mainitsi että leikkaukseen on mahdollista päästä kunnallisen kautta, terveydellisistä syistä. 

Ensimmäinen askel oli siis soittaa omaan terveyskeskukseen ja ilmoittaa että leikkaus kiinnostaa. Sieltä sain ajan jossa keskustelin lääkärin kanssa syistä miksi leikkaukseen haluan ja katsottiin täyttyvätkö kriteerit joilla leikkaukseen ylipäätään on mahdollista päästä. Kriteereihin kuuluvat muun muassa; ruuminrakenteen ja rintojen koon suhde, kuppikoko sekä se kuinka monta senttiä rinnan alareunasta on solisluuhun. Alusta asti tehtiin selväksi että kosmeettisista syistä leikkausta ei toteuteta.

Terveyskeskuksesta sain lähetteen TYKS:iin kontrollikäyntiin, jossa päätös leikkauksesta vasta tehdään. Jutustelin kahden lääkärin kanssa, jotka tutkivat myös ettei rinnoissa ole kyhmyjä. Itse en joutunut käymään mammografiassa, ellei sitä sitten vaadita vielä lähempänä leikkausta. Suoraan sanottuna mulle tuli kontrollissa semmoinen olo että mua yritettiin puhua ympäri. Lääkärit eivät olleet kovinkaan kannustavia ja mulle ei oikeen jäänyt siitä käynnistä mitään käteen. Ymmärrän toki, että kun on kyse valtion rahoista, mietitään hyvin tarkkaan onko leikkaus ainoa vaihtoehto. Loppujen lopuksi he kuitenkin tulivat siihen tulokseen että pääsen leikkausjonoon. Jonotusaika on kunnallisella puolella noin 6kk, siitä syystä että leikkaus ei ole kiireellinen. Mahdollista on toki päästä myös peruutusajalla, mutta en pidä sitä niinkään todennäköisenä.

Ja tällä hetkellä sitten vaan odotellaan koska lähete tipahtaa postilaatikkoon. Fiilikset on vähän kaksinaisia sillä toisaalta oon innoissani mutta toisaalta myös kauhuissani, sillä musta tuntuu etten oo saanut niin paljon informaatiota kuin olisin halunnut. Mutta ehkä sitten viimeistään tavatessani kirurgin saan vastauksen kaikkiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

ps; Banneri on uusittu!! tattadaaa mitäs pidätte?

Näihin tunnelmiin, Heidi.

Vatsalihakset ja valkosuklaa

Mä oon aina viihtynyt ihan hyvin omassa kropassani, enkä oo koskaan ottanut siitä sen suurempaa stressiä. En oo ollut ylipainoinen enkä kyllä alipainoinenkaan. Ihan tällanen tavallinen tasapaksu. Ollaan vitsailtu siitä että mulle ei oo pyllyä suotu, että ehkä nekin täytteet on mennyt tonne rintaosastolle. Kuitenkin tän fitness buumin räjähdettyä käsiin oon alkanut katsoa itseäni kriittisemmin. Eilen instagramissa pyöriessäni tsekkailin kaiken maailman fitforfit ja shesquats inspissivustot, ja en vaan saanut siitä minkäänlaista inspistä. En oo koskaan nähnyt itseäni sellasena pyykkilautasena bikinibeibenä, mä edustan enemmänkin sellasta vanhan ajan marilyn monroe ihannevartaloa. haha.

Anyways, varattiin pari kuukautta sitten kaverin kanssa paikat Reebok Crossfitin On Ramp- kurssille. Tänään oli ensimmäinen tunti, ja voin kyllä kertoa että siltä myös tuntuu. Mä oon viimeiset neljä kuukautta valehtelematta liikkunut varmaan yhden kilometrin ilman autoa. Ihan järkyttävän kamalaa. Ja sen huomasi kyllä itse salillakin. Mua oikeesti itketti kun olin niin huono, omasta mielestäni. Kaveri sanoi mulle että mun pitäis hengittää kun teen liikkeitä, ja siinä se ongelma taitaakin olla. Mä en hengitä. Niin hassulta kun se kuullostaakin, niin mä yhdeksässä minuutissa hengitän varmaan sen yhdeksän kertaa. Ei oo ihme että vähän heikottaa. Onneksi tän päivän treenin ideana oli, että samainen treeni tehdään uudestaan kurssin lopussa, ja toivottavasti oma aika siitä paranee. Toivoa siis on ja toivottavasti kehitystä tapahtuu.

psss; jos teillä on jotain erityisiä postaustoiveita otan niitä mielelläni vastaan <3

Hyvää yötä, Heidi.