VLOG

Kuvailin  teille tossa yks päivä videota mun päivästä ja semistihän se meni pipariksi kun akku tossa kamerassa alkoi temppuilemaan. Mutta niinhän se aina on, kun jotain pitäisi tehdä niin mikään laite ei toimi.

Sain kuitenkin kursittua kokoon jotain, joten toivottavasti tykkäätte. Meikäläisen editointitaidot on vielä vähän hakusessa, mutta harjoitus tekee aina mestarin.

Näihin tunnelmiin, Heidi

Kirje Sinulle

Hei Sinä,

Halusin kirjoittaa sulle, koska vaikka kuinka usein sanoisin kuinka tärkeä mulle olet, en tiedä kuuletko aina. Äidin sanoin mietin joskus onkohan sulla korvat vain koristeena. Oot tosin aina todennut, että kuulet kyllä. Yleensä sen jälkeen kun oon toitottanut jotain kymmenen kertaa. Mutta ei se haittaa, loppujen lopuksi aina halaat mua vaikka olisin kuinka raivostuttava. 

Muistatko esimerkiksi kun yksi päivä itkin huonoa oloa ja nälkää. Sulla meni hermot ja kiukustuit. Mä olin niin surkuhupaisa etten edes kuullut. Halasit mua, ja sain vihdoin ruokaa. Kiitos. Kiitos, että tunnet mut täysin. Joskus jopa paremmin kuin minä itse. Muistutat mua siitä, että mun pitää syödä. Mä vihaan sitä. Mutta oikeestihan mä tarvitsen niitä muistutuksia, koska en muista syödä ennen kun verensokerit laskee.

Oot mulle suurempi motivaattori kuin ehkä tiedätkään, niin ärsyttävällä tavalla saat mut nostamaan pyllyni sohvalta. Saat mut aina kurkottamaan vielä hieman korkeemmalle. Mä oon ylpeä susta ja sun saavutuksista, uskon, että säkin olet ylpeä musta. Odotan innolla meidän yhteisiä prokkiksia, koska en voisi toivoa parempaa työtoveria kuin sinä.

Kiitos, että sä vaihdat aina roskikset koska se oksettaa mua. Aika usein myös tyhjennät tiskikoneen, koska mä en yletä laittamaan laseja ylähyllylle. Se on sun velvollisuus, koska sä olet pidempi.

Sanoit mulle, ettei koko ajan saa sanoa että rakastaa, silloin se menettää merkityksensä. Se on musta hassua, mutta kun sanot sen niin tiedän, että todella tarkoitat sitä. 

Meillä on kiire ja omat aikataulut. Yhteinen elämä ja silti niin oma. Enkä koskaan muuttaisi sitä, se on hyvä juuri tällaisena. Kunhan aina muistat kuinka tärkeä mulle olet.

Rakkaudella.

Itse olet työsi valinnut.

Muutama kuukausi on nyt painettu kolmivuorotyötä tukka putkella ja vaikka olen nauttinut tästä kesästä täydellä sydämellä, on todettava, että onhan tämä hemmetin rankkaa. Rakastan työpaikkani yhteisöllisyyttä ja sitä, että voin jutella työkavereiden kanssa niitä näitä ja seuraavalla hetkellä toimia ammattimaisesti potilaiden kanssa.

Tänä kesänä on taidettu juoda tasan kaksi siideriä, ei darran darraa ja kaksneljäseiska väsymys painaa niskaa. Tiedättekö mistä tietää tulleensa vanhaksi. Siitä, että univajeesta tulee oikeesti paha olo. Päässä humisee ja vatsassa koputtelee oksennuksen mahdollisuus. 6 kuppia kahvia, ei pelasta tilannetta, ne tuovat lähinnä närästyksen. 

Alkoholipöhötyksen sijaan on kertynyt mun sanoin kolmivuorotyökilot. Yövuorojen jälkeen heräilen muutamina öinä järkyttävään nälkään keskellä yötä. Miettien kuinka kauan on ok vedota sekaisin olevaan unirytmiin kukkupäistä spagettilautasta mättäen kello kolmelta yöllä. Samainen ongelma jatkuu aamuvuoroissa, kun kauppaan ei ole kerennyt illalla eivätkä ne ole auki aamulla. Siinä miettien tuhlatakko jälleen kuusi euroa lounaaseen vai syödäkkö sormia. Liian usein sorrun jälkimmäiseen vaihtoehtoon, jälkkärinä höyryävän kuuma kuppi mustaa kahvia. Siinä kaikki mitä tarvitaan vaakanumeroiden kasvattamiseen. 

Reilu kuusi kuppia mustaa kahvia sekä sekava unirytmi. Kiire arkena, kiire vapaalla. Johtaa meidät seuraavaan ongelmaan. Kroppa lopettaa toimintansa, selkeämmin sanottuna suolisto alkaa lakkoon. Voin kertoa, että kun viikon odottelee, että jotain tulisi vaihteeksi ulos, alkaa hymy hyytymään. Siinä on hyvä miettiä, olisiko pitänyt pakata suosiolla ne eväsrasiat. Olisiko kaupassa kannattanut käydä sen sijaan, että olisi jälleen nukkunut kahden tunnin pikkupikku päikkärit. 

Osastollamme on myös noin kymmenkertainen ilmastointi, jotta pystymme pitämään ilman mahdollisimman raikkaana ja puhtaana. Tästä syystä myös iho on kirjaimellisesti räjähtänyt käsiin. Se on kuiva ja kutiseva. Samalla myös epäpuhdas. Silmät kutisevat niin, että ne tekisi mieli repiä irti. Tänä kesänä ollaan siis menty suhteellisen au naturel, silmätippoja suurkuluttaen. 

Mutta kuitenkin, näitä pieniä miinuksia lukuunottamatta nautin vuorotyön tuomasta vaihtelevuudesta ja siitä, että päivät ovat aika ajoin sisällöltään erilaisia. Joskus saa nukkua pidempään, toisinaan taas pääsee aikaisemmin kotiin. Yövuoroissa on oma tunnelmansa. Nuorena jaksaa, toivottavasti vielä vanhanakin. Jos ei, on minulla onneksi aina mahdollisuus siirtyä sorvin ääreen kahdeksasta neljään.

Vuorotyö on tottumiskysymys, joka ei, niin yksinkertaista kuin se onkin, sovi kaikille. Jos näin on, tajua se ajoissa ja etsi itsellesi päivätyö. 

11. käsky; Älkää ken antako työn teitä loppuun polttaa.

Näihin tunnelmiin, Heidi.