torstai 8. syyskuuta 2016

Minä haluan

Muutama päivä sitten keskustelimme äidin kanssa siitä, millainen olin pienenä. Oliko minulla unelma-ammattia, kuten jokaisella pikkuprinssillä- tai prinsessalla. Eivät kuulemma kiinnostaneet lääkärileikit, kokkaushommat tai kodin leikkiminen. Maalaamisesta ja muusta näpertelystä pidin siihen pisteeseen asti, että olivat päiväkodissa sanoneet etteivät enää keksi minulle tekemistä.

Yksi juttu oli kuitenkin varma. Minä tein asiat omalla tavallani ja jos sukat näyttivät paremmilta erivärisinä tai vaikka nurinpäin, niillä mentiin. Kun aamupala ei maistunut, oli mukavempi nukahtaa pöytään tai kun äidin tekemät saparot näyttivät maailman junteimmalta asialta, oli parempi vetää esiin se itse leikattu otsatukka. Monta kertaa on kaupasta lähdetty pikkuHeidi kainalossa, raivon saattelemana, kun se uusin barbi ei päässytkään mukaan.

Minä haluan. Minä haluan. Kaikkea minäkin olen halunnut. Minä halusin päättää aina, enkä varmastikkaan ollut se helpoin lapsi. Muiden suunnitelmat olivat tylsiä tai minä olin ylienerginen.  Tahdoin samaan aikaan tehdä kaikkea enkä siltikään yhtään mitään. Montakohan kertaa nipistelin veljeäni vain siksi, että minulla oli tylsää. Sama jatkuu tänäpäivänäkin, vaikkakaan hän ei enää suostu pukeutumaan mun mekkoihin tai pukemaan päähänsä prinsessan kultakutreja.

Samalla olin tunnollinen ja kiinnostunut oppimaan lisää. Aina piti olla fiksumpi ja parempi. Luova puoli unohtui, piti sopeutua ja sopia joka paikkaan. Oli vain pieni ihminen, joka hukkui massaan. Jolla ei ollut rohkeutta olla oma itsensä, tai sitten se oli vain kadonnut hetkellisesti. Onnellinen olen, että niistä vuosista olen kasvanut.

Tuli vuosia, jolloin en uskonut itseeni. Joku oli aina parempi, miksi edes yrittää kun penkin alle menee kuitenkin. Olin puolikas, kunnes löysin ihmisen, joka uskoi minuun enemmän kuin olin itse koskaan uskonut. Tajusin, että kovaa työtä seuraa palkkio ja sattumien kautta, olen päässyt tutustumaan mitä ihanimpiin ihmisiin ja saanut tehdä juuri sellaista työtä mitä haluan. Jälleen teen juuri niitä asioita, joita minä haluan. Olen jopa alkanut maalaamaan jälleen.

Kaikki on nyt niinkuin minä haluan.

Näihin tunnelmiin, Heidi.

2 kommenttia:

Kiitos <3