Ensimmäistä kertaa juhlimme tätä päivää erikseen. Joka vuosi olen saanut halata, kertoa kuinka paljon kaikki merkitsee. Tänä vuonna saan virtuaalihalin ja whatsapp hoitaa sen mitä suuni muuten sanoisi.
Viisi vuotta sitten. Vappu, jonka vietimme yhdessä ensimmäistä kertaa. Vappu, jolloin minä ehdotin seurustelun julkistamista ja Sinä meinasit saada paniikkikohtauksen. Hetki jolloin vanhempasi onnittelivat meitä alakerrasta huomattuaan facebook- päivityksen, me molemmat muutuimme punaisiksi ja hymy nousi korviin. Hetki, jolloin kaikki säätäminen muuttui todellisuudeksi.
Neljä vuotta sitten. Sinä luit pääsykokeisiin, minä yritin saada huomiosi. Sinä käänsit sivuja ja pyysit minua keskittymään omiin kirjoihini. Oli vaikeaa ymmärtää sitä silloin, mutta nyt ymmärrän. Sunnuntaisin puit yllesi maastoasun ja astuit bussiin. Opettelin olemaan ilman sinua ja olin onnellinen kun aina palasit takaisin.
Kolme vuotta sitten. Pakkasimme tavaramme ja muutimme isoon yksiöön. Riitelimme kodinhoidosta ja opettelimme olemaan aikuisia. Sinä toit minulle sairaalaan vihreitä kuulia, koska tiesit että pidän niistä. Sinä hait minut seuraavana päivänä kotiin, koska merkitsin Sinut lähiomaisekseni.
Kaksi vuotta sitten. Teimme yhdessä videon, joka toi meille yhteisen työprojektin. Sinä autoit, kun minä pelkäsin tulevaa. Olit psykologi vailla koulutusta. Olen kiitollinen, että olit tukenani silloin ja pyydän anteeksi, etten voinut olla sitä silloin Sinulle.
Tänään. Rakastan sinua. Olen onnellinen, että saan jakaa elämäni ihmisen kanssa, joka edelleen muistaa ensimmäiset sanat, jotka sanoi minulle seitsemännellä luokalla. Sinä näit minut jo silloin. Kiitos, että olet Sinä.
Näihin tunnelmiin,
Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos <3