Torstai aamulla Fransilla oli lähtö Berliiniin. Aamu alkoi hienosti kun hän oli viime yönä reväyttänyt nilkkansa. Arvatkaa kaks kertaa oliko mitään pakattu ja kuinka paljon lähtöön oli aikaa. Eipä ollut ja 3 tuntia. No jumalattomalla kiireellä viemään jalkavammasta terveystaloon ja jonkun sortin pikapakkaaminen. Jätkä koneeseen ja mun viiden päivän miesvapaat alkoi.
Joskus on kiva olla rauhassa. Tiettekö sellanen oma tila, joka joskus täällä 40 neliön kämpässä puuttuu. Voi tehdä ihan mitä vaan, ilman että häiritsee toisen tenttilukemista tai nukkumaanmenoa. En mä kyllä kuitenkaan osaa olla yksin. Just naurettiin Sannen kanssa et mä oon nyt näiden neljän päivän aikana ollut varmaan maksimissaan kaksi tuntia yksin. Ja joka yö mulla on joku yökylässä, haha. Sama juttu oli viimeksi kun Frans oli matkalla. En taida vieläkään olla aikuinen..
Käytiin Sannen kanssa pitkästä aikaa nappailemassa muutamia kuvia, ja kyseinen neiti on kyllä mun luottokuvaaja. Mä en osaa poseerata mutta silti hän saa aina napattua mun mieleisiä kuvia. Mulla on yleensä visio, jonka Sanne toteuttaa kun mun kapasiteetti ei riitä.
Muuten mun miesvapaat päivät on sisältänyt älyttömästi herkkuja, valvomista aamukolmeen sekä nukkumista pitkään. Haluaisin lähettää terveiset Berliiniin, että oot tervetullut takaisin pysäyttämään tän hulluuden, ennen kun oon plussapallo mustilla silmänalusilla. Kiitos.
Näihin tunnelmiin, Heidi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos <3