Itse olet työsi valinnut.

Muutama kuukausi on nyt painettu kolmivuorotyötä tukka putkella ja vaikka olen nauttinut tästä kesästä täydellä sydämellä, on todettava, että onhan tämä hemmetin rankkaa. Rakastan työpaikkani yhteisöllisyyttä ja sitä, että voin jutella työkavereiden kanssa niitä näitä ja seuraavalla hetkellä toimia ammattimaisesti potilaiden kanssa.

Tänä kesänä on taidettu juoda tasan kaksi siideriä, ei darran darraa ja kaksneljäseiska väsymys painaa niskaa. Tiedättekö mistä tietää tulleensa vanhaksi. Siitä, että univajeesta tulee oikeesti paha olo. Päässä humisee ja vatsassa koputtelee oksennuksen mahdollisuus. 6 kuppia kahvia, ei pelasta tilannetta, ne tuovat lähinnä närästyksen. 

Alkoholipöhötyksen sijaan on kertynyt mun sanoin kolmivuorotyökilot. Yövuorojen jälkeen heräilen muutamina öinä järkyttävään nälkään keskellä yötä. Miettien kuinka kauan on ok vedota sekaisin olevaan unirytmiin kukkupäistä spagettilautasta mättäen kello kolmelta yöllä. Samainen ongelma jatkuu aamuvuoroissa, kun kauppaan ei ole kerennyt illalla eivätkä ne ole auki aamulla. Siinä miettien tuhlatakko jälleen kuusi euroa lounaaseen vai syödäkkö sormia. Liian usein sorrun jälkimmäiseen vaihtoehtoon, jälkkärinä höyryävän kuuma kuppi mustaa kahvia. Siinä kaikki mitä tarvitaan vaakanumeroiden kasvattamiseen. 

Reilu kuusi kuppia mustaa kahvia sekä sekava unirytmi. Kiire arkena, kiire vapaalla. Johtaa meidät seuraavaan ongelmaan. Kroppa lopettaa toimintansa, selkeämmin sanottuna suolisto alkaa lakkoon. Voin kertoa, että kun viikon odottelee, että jotain tulisi vaihteeksi ulos, alkaa hymy hyytymään. Siinä on hyvä miettiä, olisiko pitänyt pakata suosiolla ne eväsrasiat. Olisiko kaupassa kannattanut käydä sen sijaan, että olisi jälleen nukkunut kahden tunnin pikkupikku päikkärit. 

Osastollamme on myös noin kymmenkertainen ilmastointi, jotta pystymme pitämään ilman mahdollisimman raikkaana ja puhtaana. Tästä syystä myös iho on kirjaimellisesti räjähtänyt käsiin. Se on kuiva ja kutiseva. Samalla myös epäpuhdas. Silmät kutisevat niin, että ne tekisi mieli repiä irti. Tänä kesänä ollaan siis menty suhteellisen au naturel, silmätippoja suurkuluttaen. 

Mutta kuitenkin, näitä pieniä miinuksia lukuunottamatta nautin vuorotyön tuomasta vaihtelevuudesta ja siitä, että päivät ovat aika ajoin sisällöltään erilaisia. Joskus saa nukkua pidempään, toisinaan taas pääsee aikaisemmin kotiin. Yövuoroissa on oma tunnelmansa. Nuorena jaksaa, toivottavasti vielä vanhanakin. Jos ei, on minulla onneksi aina mahdollisuus siirtyä sorvin ääreen kahdeksasta neljään.

Vuorotyö on tottumiskysymys, joka ei, niin yksinkertaista kuin se onkin, sovi kaikille. Jos näin on, tajua se ajoissa ja etsi itsellesi päivätyö. 

11. käsky; Älkää ken antako työn teitä loppuun polttaa.

Näihin tunnelmiin, Heidi.