Halusin kirjoittaa sulle, koska vaikka kuinka usein sanoisin kuinka tärkeä mulle olet, en tiedä kuuletko aina. Äidin sanoin mietin joskus onkohan sulla korvat vain koristeena. Oot tosin aina todennut, että kuulet kyllä. Yleensä sen jälkeen kun oon toitottanut jotain kymmenen kertaa. Mutta ei se haittaa, loppujen lopuksi aina halaat mua vaikka olisin kuinka raivostuttava.
Muistatko esimerkiksi kun yksi päivä itkin huonoa oloa ja nälkää. Sulla meni hermot ja kiukustuit. Mä olin niin surkuhupaisa etten edes kuullut. Halasit mua, ja sain vihdoin ruokaa. Kiitos. Kiitos, että tunnet mut täysin. Joskus jopa paremmin kuin minä itse. Muistutat mua siitä, että mun pitää syödä. Mä vihaan sitä. Mutta oikeestihan mä tarvitsen niitä muistutuksia, koska en muista syödä ennen kun verensokerit laskee.
Oot mulle suurempi motivaattori kuin ehkä tiedätkään, niin ärsyttävällä tavalla saat mut nostamaan pyllyni sohvalta. Saat mut aina kurkottamaan vielä hieman korkeemmalle. Mä oon ylpeä susta ja sun saavutuksista, uskon, että säkin olet ylpeä musta. Odotan innolla meidän yhteisiä prokkiksia, koska en voisi toivoa parempaa työtoveria kuin sinä.
Kiitos, että sä vaihdat aina roskikset koska se oksettaa mua. Aika usein myös tyhjennät tiskikoneen, koska mä en yletä laittamaan laseja ylähyllylle. Se on sun velvollisuus, koska sä olet pidempi.
Sanoit mulle, ettei koko ajan saa sanoa että rakastaa, silloin se menettää merkityksensä. Se on musta hassua, mutta kun sanot sen niin tiedän, että todella tarkoitat sitä.
Meillä on kiire ja omat aikataulut. Yhteinen elämä ja silti niin oma. Enkä koskaan muuttaisi sitä, se on hyvä juuri tällaisena. Kunhan aina muistat kuinka tärkeä mulle olet.
Rakkaudella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos <3