LÄMPÖÖ

Nyt vuorossa vähän matkapostausta mun ja Fransin viime viikon matkalta Gran Canarian Maspalomakseen. Valittiin saaren kaupungeista Maspalomas juurikin sen rauhallisuuden sekä kauniiden maisemien vuoksi. Tarjolla on niin hiekkadyyniä, pitkää rantaa kuin korkealle kohoavia vuoristokukkuloita. Emme matkaa suunnitellessamme halunneet biletysreissua vaan nimenomaan päästä relaamaan pitkästä aikaa. Siihen Maspalomas osoittautuikin täydelliseksi. Lisäksi plussaa on se, että vain kivenheiton päästä löytää jo menoa ja meininkiä San agustinista aina Las Palmasiin asti.

Saimme lennot ja majoituksen hyvään hintaan. Matkan budjetti pysyi mukavana ja jäi rahaa tuhlattavaksi paikanpäällekin. Pienen modernin asunnon vuokrasimme Airbnb:n kautta. Selasimme sivustoa monta päivää kunnes löysimme täydellisen kaksion hyvältä alueelta läheltä rantaa ja kaikkea muuta tarvittavaa. Majoittaja oli miellyttävä ja antoi paljon vinkkejä miten voimme aikamme saarella viikon aikana kuluttaa. Frans tosin ominaiseen tapaansa oli suunnitellut matkan aktiviteetit jo ennen saarelle laskeutumista TripAdvisioria apunaan käyttäen.

Maanantaina saapuessamme kello löi jo uhkaavasti keskiyötä ja varsinkin minä olin edeltävän yövuoron jäljiltä niin väsynyt, että nukahdin melkein siihen paikkaan. Makkariin kuului jokaisen Jorgen huudahdus ja päätimmekin nukkua olohuoneen vuodesohvalla koko loppulomamme ajan. Ei siinä mitään, hyvä sohva se oli vaikkei mikään sänky kuitenkaan.

Tiistaina herättyämme hieraisin unihiekat silmistäni ja katselin parvekkeelta pihalla olevaa uima-allasta sekä silminkantamattomiin näkyviä palmupuita. Mietin vain voiko tällaisessa elinympäristössä olla onneton. Pakkasimme rantakamat ja suuntasimme kiertelemään lähialueita. Paikalliset tuhisivat että oli paskin talvi pitkään aikaan. Siinä 25 asteen paahteessa talsiessamme emme olleet tulleet ajatelleeksikaan sellaista. Hymy nousi korviin kun ajattelimme Suomen miinuskahtakymmentä. Päätimme käydä tsekkaamassa dyynit jo heti ensimmäisenä päivänä ja nyt ymmärrän miksi pullerot laitetaan laihdutusohjelmissa painamaan hiekkamäkeä ylösalas. Pari kertaa jouduin sanomaan Fransille, että pakko ottaa vähän iisimmin kun puuskutin niin etten jaksanut kuin keskittyä hengittämiseen. Se siitä hyvästä kunnosta.

Dyynien jälkeen majotuimme rannalle lähelle nudistien aluetta ja alastomat ihmiset eivät häirinneet minua yhtään. Tuntui lähinnä rentouttavalta miten ihmiset nauttivat olostaan ilman rihman kiertämää. Minä lätkin aurinkorasvaa ja olin silti illasta tomaatin värinen. Mikä siinäkin on. Illan hämärtyessä kävelimme rantakatua ravintolaan nimeltä Papi's Grill, jossa saatiin hyvät piffet huokealla hinnalla. Ei mitään valittamista siis.

Keskiviikoksi olimme suunnitelleet retkeä suosittuun eläintarhaan nimeltä Palmitos Park. Frans googletteli onnistuneesti missä bussipysäkki sijaitsee. Istuimme täyteen bussiin ja kun kaupungin maisemat vaihtuivat kapeimpiin kallionkielekettä nuoleviin teihin joita olen eläissäni nähnyt, mietin luotanko todellakin tähän bussikuskiin. Ei siinä mitään, matka eteni mutkattomasti kunnes vastaan tuli yhtäkkiä hieman isompi kaara ja bussikuskimme suveneeristi ajeli pisin kallionseinää niin, että yksi renkaistamme puhkesi. Eipä kiinnostanut Herra Bussikuskia hetkeäkään vaan bussi jatkoi noin 80km tuntivauhdilla matkaansa kohti eläintarhaa.

Päästyämme turvallisesti määränpäähän olin häkeltynyt maisemista. Kaikkialla oli vihreää, palmuja sekä kaktuksia, suuria vihreitä laaksoja sekä omalla tavallaan sademetsän tunnelmaa. Ja vaikka en omalla tavallani haluaisi tukea eläintarhojen toimintaa, ajattelin että jos jossain, niin ehkä näissä elinympäristöissä nämä eläimet voisivat olla edes jollain tavalla onnellisia. Päivän huippuhetkiksi nousivat niin delfiinishow, kuin trooppisten-, sekä petolintujen esitykset, joissa nämä mahtavat linnut lensivät vapaana alle metrin päämme yläpuolella. Tunsin itseni pieneksi kun suuri petolintu kiisi taivaalta täyttä vauhtia ja laskeutui suvereenisti kouluttajansa olkapäälle. Mikäli kanarialle on suuntaamassa kannattaa ehdottomasti tutustua tähän paikkaan. Ehdottomasti yksi matkamme kohokohdista.

Paluumatka taittui huomattavasti rattoisammin bussin kyydissä ja siitäkin selvisimme ehjin nahoin. Teimme jälleen tutkimusmatkaa ja kävelimme kämpille vailla tietoa missä suunnassa se mahtoikaan sijaita. Tuntui mahtavalta vain kävellä, vailla kiirettä minnekkään.  Löysimme minulle nostalgiaa herättävän Sparin ja haimme sieltä nopeaa safkaa kämpille. Illasta menimme vielä haukkaamaan kevyen illallisen viereiseen intialaiseen ravintolaan.

Torstai oli matkamme ainoa pilvinen ja säältään huonompi päivä. Päätimmekin jättää rantahengailun väliin. Pakkasimme laukkuun vettä ja lähdimme jälleen jalkaisin etsimään aktiviteettiä. Löysimme jonkun kirkon, jonka nimeä en muista. Se ei ollut kovin vakuuttava, jos kirkosta nyt niin on oikeus sanoa.

Siitä puolivahingossa päädyimme Maspalomaksen niin sanottuun suurempaan kauppakeskukseen Yumboon, mutta huomasimme hyvin pian sen olevan täynnä pelkkää turistikamaa eikä matkaamme tarttunut oikeastaan yhtäkään ostosta. Saimme me aikaan pienen riidankin, kun paloi käämit sen jälkeen kun olimme tunnin etsineet ruokapaikkaa sieltä sokkelosta. Lopulta päädyimme Burger Kingiin ja mun purilainen oli niin kuiva, että itkuraivoissani viskaisin sen suoraan roskakoriin. En usko olevani aina sitä helpointa matkaseuraa ja luulen, että Franskin tämän allekirjoittaa. Onneksi olemme oppineet sopimaan nopeasti.

Kämpille kävellessämme jo naureskelimme safkapaikkaa etsiessämme.

Perjantaina oli loppiainen ja isommat kaupat olivat kiinni. Päätimmekin, että se on hyvä päivä kerätä vielä vähän brunaa ennen kuin pitää palata kylmään kotisuomeen. Rannassa menikin suurinpiirtein koko päivä. Uskaltauduimme veteenkin ja olin lähinnä hupaisan näköinen törmätessäni jokaiseen vaahtopäähän. Eipä siitä mun uimisesta tullut muuta kuin naurukohtauksia.

Illasta suuntasimme syömään italialaiseen ravintolaan. Meille oli tärkeää, että käymme matkamme aikana erilaisissa ravintoloissa ja halusimme panostaa siihen, että syödään hyvin.

Lauantai oli mulle jännittävä päivä. Sillä klaustrofobiasta kärsivänä en ollut alunperinkään ollut innoissani ajatuksesta mennä suurelle stadionille katsomaan jalkapalloa. En yksinkertaisesti tunne oloani hyväksi monien kymmenien ihmisten ympäröimänä. Keräsin kuitenkin pääni ja menimme bussilla Las Palmasiin, jossa ehdimme kierrellä kauppoja ennen pelin alkua. Ajattelin, että haen karkkikaupasta jotain hyvää, että pelin seuraaminen sujuu rattoisasti mutta eihän noi espanjalaisten karkit ole mistään kotoisin. Kyllä jonkun pitäisi opettaa niille salmiakin taikaa. Tyhjin käsin jatkettiin matkaa bussiasemalle, josta napattiin bussi stadionille.

Stadionille päin kulki kasoittain ihmisiä keltaisiin fanituotteisiin kääriytyneenä. Koskaan aiemmin en ole törmännyt yhtä kunnianhimoiseen fanittamiseen. Vaikka kaupungin omat pallopojat pelasivat suhteellisen pientä seuraa vastaan, oli omien tuki käsin kosketeltavaa.

Pelin edetessä aloin tuntea, että nenä vuotaa kuin niagran putous ja kurkkuun alkaa majoittua jonkinnäköinen pieni kaktus. Siihen päälle pieni hermojen kireys ja jännitys ihmistenpaljoudesta. Eihän siitä meinannut tulla mitään, kun itkua pidätellen seurasin Fransia kuin apaattinen apina. Joskus mietin, miten se edelleen jaksaa kanssani. Mutta kai näiden mun oikkujen alla olen
sitten jotenkin kuitenkin rakastettava ihminen.

Stadionilta lähdimme pari minuuttia ennen pelin loppua, jotta saisimme taksin ennen suurinta väenpaljoutta. Onneksi lähdimme, sillä jouduimme silti odottelemaan taksia muutaman kymmenen minuutin. Taksi vei meidät jälleen bussiasemalle, josta nappasimme bussin takaisin kämpille Maspalomakseen. Bussien käyttö saarella oli järkevää ja halpaa.

Sunnuntai olikin periaatteessa matkan viimeinen päivä, sillä lento takaisin lähti maanantaina heti aamusta. Halusimme viettää päivän rennosti, ja päätimmekin mennä loikoilemaan kämppämme poolille.
























Auringon siirryttyä talojen taakse piiloon aloimme miettiä mitä söisimme viimeisenä iltana. Olin sanonut Fransille jo matkan alussa, että ainakin kerran olisi päästävä sushille ja hän olikin löytänyt hyvän paikan aivan kivenheiton päässä kämpiltämme.

Seuraavan aamun kotimatka oli suhteellisen raskas enkä kyllä hetkeen halua lentää yli kuutta tuntia. En tiedä kärsinkö lievästä ADHD:stä mutta mulle teki tiukkaa istua niin kauan paikallani pienellä penkillä, koneessa jossa ei ole wifiä eikä edes kuulokkeita niihin pieniin lentokoneen telkkareihin. Viihteenä toimi väsyneiden lapsien kuorohuuto sekä pienet turbulenssiheilauttelut.

Takana kuitenkin mahtava reissu ihan parhaassa matkaseurassa. Maspalomakselle 5/5, suunniteltiin reissu alusta asti kaksin ja pärjättiin paremmin kuin hyvin.

Jättäkää pakettimatkat ja lähtekää seikkailemaan ihan omin avuin.

Näihin tunnelmiin, Heidi.