On aika julistaa syksy saapuneeksi. Pimeät illat ja sateiset aamut, kynttilät ja kotitossut. Kahvi vaihtuu teehen ja kylmä kaakao kuumaan. Terveyskeskukset täyttyvät flunssapotilaista, kun ballerinoja ei olla haluttu vaihtaa vielä syyssaappaisiin. Muutaman kuukauden päästä saa vaihtaa talvirenkaat ja eipä sitä tiedä koska ensilumi sataa maahan. Ilmastolla kun on ollut vaikeuksia päättää mitä minäkin vuodenaikana tapahtuu. Pian soivat joululaulut ja tämä vuosi pussataan pakettiin uudenvuoden aattona.
Olenko ainoa, jota kesän jälkeinen syysmelankolia puraisee kovaa. Sitä pohtii miten jälleen jaksaisi positiivisin fiiliksiin kulkea läpi vuoden pimeämmän ajanjakson. Ja miksi se pimeys kestää niin pirun kauan. Ulkomailla kadehditaan Suomen vuodenaikoja, mutta minäpä en ole vieläkään tottunut tähän. Game Of Thronesia lainatakseni "winter is coming" sekä "the night is dark and full of terrors"
Olen kuitenkin tänä vuonna kaukaa viisas. Sillä olen päättänyt, että tätä syksyä minä potkaisen pyllyyn ostamalla lämpimän kotiasun, joka piristää ulos katsoessa. Panostan siihen kivaan teemukiin, joka lämmittää jäätyneitä sormia. Pukeudun ulos lämpimästi ja käytän kerrankin pitkiä sukkia. Ostan ehkä ensimmäisen kerran elämässäni vitamiinipurkin lääkekaappiin.
Eilen syntyi myös uusi tuleva perheenjäsenemme ja sormet ristissä toivotaan, että saadaan nyt syksyllä uusi tulokas tähän komppaniaan. Tämä on asia, jota käsittelen mielummin enemmän sitten kun pääsemme siihen vaiheeseen, että pallero tuhisee kotonamme. Pieni pessimisti elää sisälläni selkeästi edelleen.
Näillä eväillä lähden siis kohti pimeneviä syysiltoja. Edessä on vielä monta syksyä, joten josko nyt olisi aika tarttua härkää sarvista ja oppia nauttimaan niistä. Seuraavaan kesään on enää 10 kuukautta.
Näihin tunnelmiin,
Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos <3