Minä rakastan itseäni. Rakastan niin paljon, että menen lääkäriin kun olen kipeä. Rakastan niin, että haluan pitää huolta itsestäni. Kysyä itseltäni onko kaikki hyvin ja pyrkiä auttamaan, jos vastaus on kielteinen. Opettelemaan keinoja, joiden avulla arjenkin harmaudesta kävelee eteenpäin.
Rakastan niin, että tavoittelen unelmiani ja pyrin tietoisesti edistämään niiden toteutumista. Etsin vaihtoehtoja ja punnitsen niitä. Mikä on minulle parasta juuri nyt. Mitä juuri minä haluan.
Niin paljon rakastan itseäni, että suojelen pahalta ja taistelen vastaan mikäli se on tarpeellista.
En ole itserakas. Rakastan itseäni niin kuin rakastan jokaista läheistäni. Suojelen laumaani viimeiseen asti, huolehdin ja tuen. Miksi minun tulisi kohdella itseäni yhtään sen huonommin. Itsensä rakastaminen ei tarkoita jatkuvaa itsensä esille asettamista tai egon pullistelua. Se tarkoittaa oman itsensä arvostamista, minuuden jonka kanssa ollaan vuorokauden ympäri joka ikinen sekunti loppuun asti.
Olen oppinut omat heikkouteni. Tiedän vahvuuteni. Uskon, että pystyn sanomaan tuntevani itseni. Siinä ovat ne kortit, joilla pelata.
Jokaisella on oikeus ja velvollisuus rakastaa itseään. Kuitenkin raja itsensä rakastamisen ja itserakkauden välillä saattaa olla häilyvä. Joten muista, yli menevä rakkaus on usein herttaisen sijaan häiritsevää.
Näihin tunnelmiin,
Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos <3