Näinä aikoina on vaikea ymmärtää miten nopeasti aika on kulkenut eteenpäin. Kuinka yhtenä päivänä toppatakissa ulkona kulkiessaan tajuaakin, että olisi aika pakata nuo nutut ja tumput varaston perukoille. Aika on mennyt eteenpäin, mutta ajantaju on jäänyt tuonne vuodenvaihteeseen. Toisaalta kolmivuorotyötä tehden ajoittain tuntuu, ettei tuota ajantajua ole ollut enää aikoihin.
Olen ajatellut, että tämä korona- kriisi sinällään ei ole vaikuttanut peruselämään. Töihin ja kotiin, nukkumaan -- töihin ja sama toistuu päivästä toiseen. Kun kuitenkin havahtuu ajatukseen, ettei juuri muista milloin viimeksi on nähnyt ajan kanssa parhaita ystäviään, viettänyt leffailtaa tai istunut kahvin ääressä juttelemassa niitä näitä, tajuaa sen, että vaikutus on ollut suuri. Mieli on sulkenut pois ajatuksen noiden asioiden olemassa olosta ylipäänsä. Tähän on nyt ennen kaikkea saatava muutos.
Ennen kesää haluan, että minulla on muistoja myös tästä keväästä. Mielellään muunlaisia kuin silmät kiinni -- silmät auki, seuraava päivä.
Ajattelin kerätä ylös niitä asioita, joihin olen tänään havahtunut.
Ensinnäkin sää. Ulkona on pääsääntöisesti suhteellisen lämmin ja keväinen ilma. Aamulla koiraa lenkittäessäni en tarvinnut takkia. Paksu huppari riitti. Ja se jos mikä on aika jees.
Toisaalta havahduin myös siihen, että kesärenkaiden vaihto voisi olla paikallaan ennen kuin viimeisetkin nastat kuluvat pois.
Toiseksi vappu. Tuo työväen (opiskelijoiden) autuas juhlahan on aivan oven takana. Ennen kaikkea se tarkoittaa sitä, että saan syödä luvalla muutaman munkin päivässä enemmän kuin normaalisti. Lisäksi korona ja karanteeni aiheuttaa sen, ettei koko kaupunki ole täynnä serpentiiniä ja halpaa siideriä bussipenkeillä.
Kolmanneksi ja tärkeimmäksi. Kesälomaan on alle kaksi kuukautta! Ensimmäiseen kunnon kesälomaan. Eikä haittaa yhtään vaikka makoilisin yksin salaisella rannalla juoden sangriaa. Loma se on loma, olosuhteista riippumatta.
Askel positiiviseen ajatteluun on aloitettu. Otan kuitenkin naisena oikeuden muutamiin mielialanvaihteluihin ja oikkuihin. Siihen on minulla oikeus. Ja sinullakin. Mutta pyritään näkemään jokaisessa päivässä jotain, miksi juuri se päivä on erityinen.
Näihin tunnelmiin,
Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos <3