Muutama teistä varmaan muistaakin kun mainitsin marraskuussa aloittaneeni crossfitin ja mun tunnelmat lajista oli kauhunkankeat. Jotenkin hauska verrata niitä fiiliksiä nykyisiin. Nyt on pari kuukautta treeniä takana, ja musta tuntuu että vihdoin oon löytänyt itselleni oikean lajin. Olin viime vuonna kuntosalin jäsenenä, mutta se ei kyllä toiminut millään tasolla. Sinne lähteminen ei oikeen maistunut ja siellä tekeminenkin oli vähän sitä sun tätä. Nyt kun on koko ajan valvovan silmän alla ja kaikilla on sama treeni, niin luovuttamisen mahdollisuus on oikeestaan nolla.
Treenit on tosi monipuolisia, vaikka paljon on painonnostoa, niin mukaan mahtuu myös tosi paljon aerobista liikuntaa. Liikkeet pyritään tekemään nopeasti mutta silti puhtaasti, melkeinpä koko ajan ollaan liikkeessä. Crossfit takaa mahdollisuuden kehittyä tosi monella osa-alueella, mikä on musta ihan mahtavaa. Se on vähän niinku sellasta piilokehittymistä koko ajan. Enpä olis koskaan uskonut että minä, joka ennen sai just ja just nostettua 10 kilon tankoa, hurahtaa lajiin jossa ylipäätään nostetaan painoja.
Äitini totesi mulle vähän aikaa sitten että "toi crossfit on taas tollanen ylihinnoiteltu muoti-ilmiö", ja onhan siinä perää tyyriytensä takia, mutta mä olen valmis maksamaan kalliimman hinnan siitä että vihdoin 20- vuotiaana mun tekee mieli lähteä treeneihin.
Jos jollekkin teistä heräs pienikin innostus, niin suosittelen että meette koittamaan, ette varmasti pety.
Hyvää yötä, Heidi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos <3