Keskiviikkona mulla oli siis se kauan odotettu leikkaus! Aamun tunnit tuntu viikoilta, ja jännitys kasvoi koko ajan. Mua vaan itketti, musta tuntuu että se on joku mun tapa purkaa jännitystä. Onneksi hoitajat ymmärsi, ja ne olikin maailman parhaita! Koko sairaalassaoloajan toivoin että näkisin vielä sen hoitajan, joka tuli mun kanssa leikkaussaliin. Mamiksi sitä taidettiin sanoa, ihan huippu!
Jännitin nukutusta ihan turhaan, sillä se olikin lopulta koko operaation ehkä helpoin osuus. Kaikkein kauheinta oli herääminen, sen jälkeinen aivan järjettömän huono olo sekä ihmeelliset sydämentykytykset. Siis mähän olin mielessäni ajatellut että sairaalassa vähän kuvaan blogiin videota ja otan kuvia, katon jotain sarjoja, mutta enpä voinut sitten katsoakkaan kännykkää. Mulla oli niin kamala olo. Siis mulle jäi ehkä joku trauma siitä.
Onneks toipuminen on ollut suhteellisen nopeeta, ainakin tuntuu että joka päivä on jo parempi olo. Ja en voisi kyllä olla onnellisempi lopputuloksesta. Vaikka kaikki onkin vielä teipin ja mustelmien alla, niin näyttää nyt jo tosi hyvältä! Mun kaverit on sanonu mulle, ettei edes muista millaset mun rinnat oli kun nä näyttää niin luonnolliselta nyt. Ihan kun ne ois aina ollut tällaset. Se on aika hyvä kohteliaisuus.
Heidi miinus 1,3kg ja 3 kuppikokoa. Revitään siitä huumoria, en oo enää hinkkiheidi.
Näihin tunnelmiin, Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos <3