Miniloma Tukholmaan

Käytiin viikko sitten pienellä minilomalla Tukholmassa, ja irtiotto arjesta oli kyllä piristävää. Lähdettiin maanantaina iltalaivalla, kierreltiin taxfree läpi, syötiin ylihintaiset burgerit ja mentiin hyttiin odottelemaan nukkumattia, jotta aikainen herätys ei maistuisi niin puulta. Oli huojentavaa huomata miten ihanaa on olla ilman kännykkää, kun laivalla ei oo verkkoa eikä naapurimaan pääkaupungissa talsiessa ole tietoakaan wifistä, on ihanaa vaan suosiolla jättää luuri laukun pohjalle.

Fransin kummitäti oli ihana ja majoitti meidät matkamme ajaksi, sijainti oli loistava ja ensimmäisenä päivänä kävelimme keskustaan kartan turvin. Naiset kulkivat korkokengissä ja miehillä oli puvut. Ruotsi toi katumuodin uudelle tasolle. Eikä me edes eksytty kertaakaan, vaan löydettiin aika helposti kaikki paikat missä haluttiin käydä. Nautittiin auringosta, shoppailtiin, käytiin syömässä luksusateria mäkkärissä ja palailtiin kämpille vetämään hirsiä. Illalla Satu vei meidät illalliselle. Nautittiin seurasta, ruuasta ja viinistä.

Mun unirytmi otti kyllä vähän osumaa tuolla reissulla, sillä heräilin aamulla puolikuuden maissa ihan pirteänä ja muutaman tunnin päästä olin valmis simahtamaan aamupalapöytään. Toisaalta noin lyhyellä reissulla on vaan hyvä jos pystyy hyödyntämään jokaisen mahdollisen tunnin. Toisena päivänä suunnattiin vanhaan kaupunkiin, joka oli aika vaikuttava kaikkine pienine katuineen. Turisteja vilisi silmissä ja varmaan jokainen Ruotsin matkamuisto -putiikki oli sijoitettu sinne. Vanhasta kaupungista suunnistettiin keskustaan ettimään jotain ruokapaikkaa ja siinä kohtaa meinas kyllä tulla itkupotkuraivarit, mähän tunnetusti saan hermoromahduksen kun mulla on nälkä. Onneksi Frans on tottunut elämään mun kanssa, eikä jättänyt mua yksin mököttämään, haha. Mutkien kautta päädyttiin T.G.I Friday`siin syömään taas hamppareita. Tajusin just et mehän ei muuta syöty koko reissussa kun hamppareita. No eipä se niin tarkkaa ole.

Ennen kun piti suunnistaa satamaan niin käytiin vielä porukalla syömässä Sibiriens Soppkök nimisessä sopparavintolassa. Oli kyllä isoin soppakulho mitä oon hetkeen nähnyt. Mentiin bussilla satamaan päin ja jäätiin pois väärällä pysäkillä, joten kävelymatkaa kertyi vähän enemmän, mutta eipä se meitä haitannut kun yliväsynyt läpänheitto piti meidät liikkeessä. Puhuttiin muunmuassa lipputiskillä virjailijalle englantia kunnes hän avasi suunsa ja sanoi "täs on nää teiän hyttikortit", ok.

Me tultiin takaisin Turkuun Amorellalla, ja meidän hytti oli alunperin kannella 2. Luojalle kiitos me upgreidattiin se, sillä mä en muutenkaan oo laivojen fani niin se on kyllä mun mielenterveydelle loppu jos joudun hengailemaan jossain autokannen alla. Matka oli huippu, mutta kyllä kotiin tulo oli silti aika ihanaa. Niinhän sitä sanotaan että; borta bra men hemma bäst.

Näihin tunnelmiin, Heidi.