Kuulin muutama päivä sitten, että pientä poikaa kiusattiin koulussa, koska hänellä ei ollut kännykkää. Samaan aikaan toista kiusattiin sen takia, että hänellä on vääränlaisen puhelin. Ainoa oikea luurihan on se, mikä meidän yhteiskuntamme toimesta on muodostunut pilinjatkeeksi. Se on se suurin ja kallein, jonka avulla pieni kymmenen- vuotias tuntee itsensä maailman herraksi. Niin hienoksi ihmiseksi, että kaikki muut ovat sammakoita hänen valtakunnassaan. Miltä mahtaa tuntua kiusatun pojan äidistä, kun tiliote näyttää nollaa ja maailman rakkain pikkuinen itkee koulun jälkeen epäreilua maailmaa. Miten selittää pienelle lapselle, että raha ei yksinkertaisesti kasva puussa ja jos kasvaisi, saisi hänkin varmasti kaiken ja vieläkin enemmän.
Meidän kotona ei kasvanut rahapuita ja oikeastaan olen siitä onnellinen. Kun kuukausiraha loppui jo kuun puolivälissä, oli turha kinua lisää. Kyllä sitä aikojen saatossa oppi säästämään. Kyllä mä vielä vien mun vanhemmat syömään kun mulla on varaa tarjota kunnon ateria, sillä vaikka en uudenkarheita addun tennareita olisi saanut, sain kaiken mitä todella tarvitsin.
Kahdella raidalla pärjää siinä missä kolmellakin. Me ollaan kaikki ihan samalla viivalla, oli sulla tilillä tonni tai kymmenen.
Näihin tunnelmiin, Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos <3