Paljon sä painat

BMI, rasvaprosentti, vyötärönympärys, rinnanympärys. Joka naisen painajainen. Pyllyn korkeus, rintojen roikkuminen tai sisäreisien selluliitti. Raskausarvet, selkämakkarat, kaksoisleuka. Murheita, joita jokainen mimmi on miettinyt päänsä sisällä.

Karppaaminen, lenkkeily, syömättä jättäminen. Puhdistusdieetti, pepsidieetti tai 5:2 dieetti. Keinoja, joita monet naiset ovat kokeilleet, jotta paino putoaisi. Viisi kiloahan tippuu helposti, kun en syö viikkoon, voisipa oksentaa pois ylimääräiset kilot -- olisin tyytyväinen, jos mun vyötärö ois viis senttiä kapeempi. Juttuja, joita oon kuullut naisten suusta lähiaikoina.

Muistan itse vuosi sitten ajatelleeni, että kun pääsen ihannepainooni, olen tyytyväinen. Kun pääsin siihen, ja jopa sen alle, huomasin vain ihmisten kummastelevan pienuuttani. Kummasteluja siitä miksen syö (vaikka söin) tai kysymyksiä terveydestäni. En tuntenut oloani yhtään sen ihmeellisemmäksi kuin viisi kiloa painavampanakaan. Paino kun ei kuvaa kehon sisäistä hyvinvointia.

Jokaisella voi olla ihannepaino. Oli se sitten BMI- mittarin määrittämä lukema tai muuten vain päähänpinttymä. Tavoitepaino on eri asia, kun puhutaan reilusti ylipainoisen laihduttamisesta. Silloin painoa on pudotettava, jotta oman massan jaksaa ylipäätään kantaa.

Itse olen jättänyt vaa`an jo kauan sitten kaapin perukoille pölyttymään, eikä siinä ole enää pattereitakaan. BMI- lukemille näytän peukkua, koska ne nyt on vähän huppua eikä kerro realistisesti ihmisen kehonkoostumuksesta. Enemmän kiinnitän huomiota kropan kiinteyttämiseen, katson peiliin, hymyilen ja mietin, että jos huomenna kävelisi kauppaan autolla ajamisen sijaan. Ei siksi, että laihtuisin vaan siksi, että säästäisin bensakuluissa.

Tiesittekö, että meidän paino riippuu tasan siitä mikä on taivaankappaleiden massa. Kuun pinnalla painaisin vain 9 kiloa ja Jupiterissa 130. Painosta puhuttaessa, on aina hyvä olla vähän kuutamolla.

Näihin tunnelmiin, Heidi.