torstai 2. maaliskuuta 2017

Miksi olen ehdolla kuntavaaleissa?

Muistan kuinka lukion penkeille ensi kertaa muutama vuosi sitten istuneena silmissäni loisti tarkka tavoite. Minä menisin oikikseen. Painosanalla menisin. Niihin aikoihin koin suurta tympääntymistä asioiden kulkuun ja koin suurta tarvetta päästä vaikuttamaan asioihin. Kuitenkaan, en mennyt oikikseen. Hain kyllä, mutta se on oma tarinansa. En vaikuttanut, en liittynyt mihinkään järjestöihin ja moneksi vuodeksi taannuin kulkemaan valmiiden pohjien mukaan.

Kesti pitkään ennen kuin tajusin missä paikkani oikeasti on. Koin suuria tunnontuskia siitä, miksen tiedä mitä haluan tehdä. Nuorena naisena suuressa maailmassa vailla mitään tietoa missä olla. Muistan kuinka kävin työkkärin järjestämällä työnhakuun erikoistuneella psykologilla miettimässä mitä minä ylipäätään halua. Minulla oli lankakerä, joka oli solmussa molemmista päistä. Kuvailin haluavani vaikuttaa, en johtajan tasolla vaan niin, että saisin työlläni aikaan jotain hyvää. Luonnehdin vahvuuksikseni hyvän ihmisten lukemisen taidon, kuuntelun sekä sosiaalisuuteni.

Ja siitä se mielikuva alkoi muodostua. Hain terveydenhoitajaksi, sain pääsykoekutsun ja pänttäsin. Umpimähkään valitsin tien, eikä minulla ollut mitään tietoa mihin se johtaa. Nyt muutamaa vuotta myöhemmin tiedän valinneeni oikein.

Miksi nyt sitten mukaan politiikkaan? Mukaan täysin uuteen ympäristöön, sellaiseen mistä minulla ei ole aiempaa kokemusta. En aio valehdella, teini-ikäisenä tiesin suunnilleen sen mitä vanhemmiltani kuulin. Nyt olen vihdoin tajunnut, että asiat eivät muutu ajattelemalla. On uskallettava avata suunsa. On uskallettava yrittää. Ja tuloksena voi olla jotain hyvinkin positiivista.

Ympärilläni on mahtavia ihmisiä, jotka haluavat tukea minua tukemaan nuoria. Olen törmännyt liian moneen nuoreen, joka voi huonosti. Haluan, että kotikaupunkini on paikka, joka tarjoaa riittävät palvelut terveyden edistämiseen sekä ensisijaisesti mielenterveyden tukemiseen, sekä mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyyn. Nämä asiat ovat todellisia ja kasvava ongelma. En aio hyväksyä sitä, että nuoret eivät löydä apua ajoissa. Enkä sitä, että opiskelijat palavat loppuun ennen uran alkamista. Nuoret ovat meidän tulevaisuutemme ja heille meidän on annettava mahdollisuus siihen, että he uskaltavat jatkossakin yrittää ja toteuttaa itseään.

Näihin tunnelmiin,
Heidi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos <3