torstai 23. maaliskuuta 2017

#267

En ole porvari enkä duunari. Minä olen ensisijaisesti opiskelija. Olen nuori ja ihminen. Totta puhuen, en koskaan ajatellut lähteväni mukaan politiikkaan. Ei ollut rohkeutta ajatella, että minun sanoillani olisi sen enempää merkitystä. Löytyi ajatuksia ja oli temperamenttia. Puuttui vain rohkeus.

Ajatusmaailmani muuttui viisi vuotta sitten kun löysin rinnalleni ihmisen, joka rehellisesti arvosti mielipiteitäni ja joka aina rohkaisi menemään eteenpäin.

Asiat kääntyivät päälaelleen kuitenkin vasta viime vuonna, kun tapasin kansanedustaja Anne-Mari Virolaisen appiukkoni syntymäpäivillä. Ajauduimme monen tunnin keskusteluun niinkin tyhjäpäisestä aiheesta kuin tatuointien hyväksyttävyydestä. Minä olin kuitenkin päättänyt, etten nouse pöydästä ennen kuin asiaan saadaan jonkinlainen yhteisymmärrys. Ja saatiinhan siihen. Tuolloin Anne-Mari sanoi minulle, että politiikkaan tarvitaan nuoria, jotka seisovat rohkeasti ja ennakkoluulottomasti mielipiteidensä takana.

Puolen vuoden päästä tapasimme uudelleen. Anne-Mari muistutti minua aiemmasta keskustelustamme. Hän näki minussa potentiaalia. Minua jännitti, kun kysyin mitä NATO merkitsee Suomelle. Hän selitti, minä kuuntelin ja yritin ymmärtää. Aloin ottaa asioista enemmän selvää.

Olen tehnyt töitä ihmisten parissa, olen päässyt näkemään monia erilaisia työympäristöjä harjoittelujaksojeni kautta. Olen oppinut kuuntelemaan ja pohtimaan asioiden merkityksiä myös silloin kun niitä ei ääneen sanota. On pitänyt mukautua ja ymmärtää. On pitänyt oppia luopumaan ja päästämään irti. Olen kuullut tarinoita sota-ajoilta. Olen nähnyt elämän viimeiset hetket. Olen nähnyt huonosti voivan lapsen. Olen nähnyt, kun kaikki loppuu. Olen nähnyt ihmisten paranevan. Olen nähnyt onnenkyyneleitä sekä ilonkiljahduksia. 

On ymmärrettävä, että maailma muuttuu. Valtuuston keski-ikä kohoaa kuitenkin tällä hetkellä reilusti yli viidenkymmenen. Tarvitaan ajankohtaista tietoa siitä, millaista nuoren elämä tänä päivänä on. Minä olen kiinnostunut opiskelijoista, koulutuksesta. Minä olen kiinnostunut nuorten hyvinvoinnista. 

Kun ehdokashaku alkoi, perehdyin eri puolueiden arvomaailmoihin. Tulen perheestä, jossa on kasvettu vankasti vasemmiston hengessä. Raha ei kasvanut puussa ja työntekoon on kannustettu nuoresta lähtien. Olen kiitollinen vanhemmilleni siitä, että mikään ei ole koskaan tullut ilmaiseksi. Vaati suurta uskallusta valita puolue, joka tuki minun ajatusmaailmaani, ei perheeni. En valinnut helpointa tietä ja astunut ehdolle puolueeseen, johon moni minun ajatteli astuvan. Olen saanut palautetta siitä, miten syljen duunareiden mukiin, miten en ymmärrä politiikkaa ja miten ei- porvarillisen perheen lapsi voisi astua kokoomuksen riveihin. 

Minut tekee surulliseksi ihmisten jaottelu kategorioihin, eikä se tue ajatusmaailmaani tasa-arvoisesta yhteiskunnasta.
Meidän on opittava kuuntelemaan ja arvostamaan toisiamme. Sillä sekin avaa monia solmuja. On löydettävä yhteinen sävel yli puoluerajojen. Mielipiteeni ovat muodostuneet monista äänistä. Asiat eivät ole tarkkarajaisia ja toisiltamme voimme oppia hyvin paljon. Toisia mollaamalla emme kovin pitkälle pääse.

Kun minut valitaan valtuustoon tai lautakuntaan, en minä puhu siellä politiikkaa. Enkä minä 23-vuoden elämänkokemuksella osaa enkä todella haluakaan puhua kuin keski-ikäiset. Taustallani ei ole päivääkään poliittisissa nuorisojärjestöissä tai puolueissa. Enkä nytkään ehdolla ollessani, halua ajaa minkään puolue- eliitin ennalta päättämiä asioita, vaan haluan olla äänestäjieni äänenkantaja. Minuun on luotettu. Minut on valittu ehdolle ja haluan olla luottamuksen arvoinen. Haluan ajaa heidän asioita, joita ei muuten huomattaisi. 

Olen jo nyt oppinut muun muassa superbussin ja raitiotien hintaeroista. Mutta enemmän kuin se, rakennetaanko Turkuun pilvenpiirtäjiä tai uusia ostoskeskuksia, minua kiinnostaa se, että opiskelijat saavat hyvää opetusta ja kohtuuhintaisia asuntoja ja että terveydenhuollon asiakkaat ja sen ammattilaiset huomioidaan myös sote-uudistuksen keskellä.


Sellaisia asioita minä haluan ajaa. Sinun asioitasi.

Näihin tunnelmiin, 
Heidi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos <3