Mikseri

Vaikka kuinka yrittäisin valehdella itselleni olevani järki-ihminen, käännyn aina tunteideni puoleen. Teot perustuvat fiilikseen. Hyvä fiilis potkii eteenpäin, mutta on opittava ammentamaan myös matalapaineesta. Ne huonommatkin fiilikset ovat monta kertaa tuottaneet lopulta hienoja asioita, sillä juuri silloin kun millään ei ole merkitystä, on vapaa.

Vapaa päästämään irti niistä ajatuksista, jotka vievät kapasiteetista turhaa tilaa. Vapaa antamaan lisää tilaa jälleen sille, millä on merkitystä. Vaikka vihaan jokaista painon tunnetta rinnalla, vaikeutta hengittää ja kireitä leukaperiä, koen että ne ovat niitä hetkiä, jolloin on minun hetkeni ajatella miksi. Miksi ja miten oppia hengittämään vapaasti. Kun on läpi elämänsä juossut, on vaikea pysähtyä. 

Pysähtyä miettimään, miten onnekas saakaan olla. Miten paljon hyvää ympärilleen on saanut. Miten jokainen menneisyyden teko on johtanut tähän hetkeen ja näihin ihmisiin. Katumus on turhaa, jos on tyytyväinen siihen missä on nyt. Miten pääsykokeet johtivat terkkariopintoihin, viininhuuruinen ilta kunnallisvaaleihin ja nuorisolautakuntaan, seminolo yhteisvideo Fransin kanssa duuniin pankin kanssa. Miten esiintymiskammoinen on oppinut puhumaan, miten tulta pelännyt tyttö oppi sytyttämään nuotion ja peittää nykyään keittiön pöydän kynttilämereen. Jokainen kirjoittaa lopulta oman tarinansa. 

Tarinan, jossa on alun ja lopun väliin mahtuvat, keskikohta, sivukujat, huiput sekä pohjat. Päähenkilöt, sivuhenkilöt, hyvät ja pahat roolihahmot.

Elämä on lopulta miksaus draamaa, kauhua ja komediaa. 

Näihin tunnelmiin,

Heidi