Eilen hamstrattuani apteekin flunssa ja yskänlääkkeet, sain pitkästä aikaa nukuttua jopa puolikkaan yön. Valoa tunnelin päässä, vihdoin. Kunnes tänään Rambon innostamana juostiin kilpaa ympäri liian pientä ja sokkeloista kämppää. Siitä sitten pikkuvarvas edellä oven kulmaan. Tiettekö sen kun lyöttevarpaan, jomottaa hetken ja se siitä? Niin mäkin luulin kunnes otin sukan pois jalasta ja koko pikkuvarvas sojotti aivan muualle minne pitäisi. Eipä siinä mitään, muutama kyynel, naurahdus ja eikun teippaamaan varvasta viereiseen kiinni. Onpahan ainakin suorassa nyt. Lääkäriin on turha lompsia koska a) oon vieraillut siellä niin usein lähiaikoina että ne luulee mua pian jokskin diileriksi ja b) tällasiin varvasmurtumiin ei vaan oo mitään hoitokeinoa. Tyhmästä päästä kärsii yksi varvas.
Meitä majailee täällä katon alla nyt sitten kaksi jalkavammaista, kun Fransilla pamahti eilen säbäpelissä jälleen kerran polvi. Tai en tiedä voiko sitä vesimelonin kokoista palloa polveksi sanoa, haha. Ja siis johtuuko se tästä syksystä vai miks musta tuntuu että tällä hetkellä jokainen mun kaveri kärsii jostain vammasta. Muutamalla jotain iho-ongelmia, toisella muutamalla joku raaja muusina ja lopuilla flunssa. Enpä oo moneen terveeseen törmännyt haha. Vielä tämä viikko levolla, ja ensi viikolla taas sitten taas mukavempia kuulumisia. Laittakaa ihmeessä jotain postausideoita jos sellaisia tulee mieleen <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos <3