Miksi niin hiljainen?

Hei rakkaat! Sain reilu viikko sitten pääsykoekutsun, jota en uskonut saavani, joten mulle tuli ihan hillitön kiire lukea kauhea määrä materiaalia. Ei siis vaan yksinkertaisesti oo ollut aikaa miettiä mitään blogiin liittyvää, saatika suunnitella jonkunnäköistä postausta. Oon pahoillani mutta first things first. Kuitenkin teitä ajatellen, on ihan reilua tästä blogihiljaisuudesta tännekkin ilmoittaa, että ette aina sivua avatessanne koe turhautumista kun en ole taaskaan kirjoittanut.

Mietin myös pitkään haluanko vielä tässä vaiheessa ilmoittaa mistään pääsykokeista, kun jälkikäteen vaan ketuttaa jos ei sisään pääse. Hain siis nyt syksyn haussa Kätilöksi, Turun Ammattikorkeakouluun. Aikamoinen ero siihen Heidi 12.v ajatusmaailmaan "musta tulee isona tuomari".  No eipä tullut niin näillä mennään. Vaikka nämä kaksi ammattia ovatkin kuin yö ja päivä, koen ainakin pääsykoemateriaalin perusteella tämän alan itselleni kiinnostavammaksi. Oon aina ollut tosi pessimistinen enkä oikeen oo luottanut siihen että mä voisin muka olla jossain niin hyvä, parempi kuin tuhat muuta, että pääsisin jonnekkin. Ja niinä hetkinä kun uskon olevani, halu päästä sisään kolminkertaistuu ja iskee kamala paniikki. Suoraan sanottuna vaan jännittää ihan hemmetisti miten tässä käy.

Palaillaan siis pääsykokeiden jälkeen, eli mahdollisesti jo ensiviikolla. Hyvää halloweenia ja älkää stressatko liikaa, mäkin yritän vähän löysätä kun mun lihakset on niin jumissa että ne ei liiku enää. haha.

Näihin tunnnelmiin, Heidi.