Peilien edessä

Oon tässä viimepäivinä käynyt hirveesti pohdintaa itseni kanssa itsestäni. Vuodet vierii, eikä kukaan voi jäädä seisomaan siihen mitä oli jonkun ikäisenä. Sä kasvat niiden vuosien mukana. Oon miettinyt asioita, joissa olen kehittynyt ihmisenä ja joissa mulla on vielä kehitettävää. Oon ylpeä mun empaattisuudesta ja en niin ylpeä siitä että räjähdän totaalisesti kun mun hermot palaa. Kaikesta tyhmästäkin vaan oppii ja on ollut jotenkin suhteellisen terapeuttista huomata että itseensä voi olla joskus myös tyytyväinen.

Tähän oppimiseen on vaikuttanut paljon keskustelu mun ystävien kanssa. Muiden avulla oppii korjamaan niitä asioita, joissa ei loista ja loistamaan vieläkin kirkkaammin niissä joissa on jo hyvä.  Onni on ne ystävät, jotka jaksaa jauhaa mun kanssa niitä maailman syvällisimpiäkin asioita. Ja avain kaikkeen on avoimuus.
Muutama mulle rakas ystävä suostui jakamaan mielipiteensä musta, ja oon siitä todella kiitollinen. Näiden ihmisten avulla mä kehitän mun omaa itseäni.

Emilia    
"Oon tuntenu Heidin puolisen vuotta, tavattiin kun koulu alkoi. Ensivaikutelma tästä naisesta oli, että sillä oli huikeet kengät jalassa! Huomasin heti, että tässä on kaveriainesta. Tutustuttiin toisiimme ja meistä tuli nopeesti tosi läheisiä. 

Heidi on semmonen hauskuuttaja, meillä ei oo koskaan tylsää, kun se alkaa naurattamaan mua. Hän tykkää myös kaikista arvuutteluleikeistä. Välillä arvaillaan toistemme toisia ja kolmansia nimiä ja joskus se kyselee multa arvotuksia, joita mun pitäis sitten ratkaista.
Hauskinta hänessä on se, että hän on sponttaani ja jos me jotain päätetään, niin se me myös tehdään. Eikä meidän aina tartte tehdä jotain, vaan joskus me vaan puhutaan kahvikupin äärellä tosi syvällisistäkin asioista.
Heidi osaa lukea ihmisiä hyvin ja muakin se lukee kuin avointa kirjaa (eipähän tarvii kertoa mitä mulle kuuluu, koska kuulemma sen näkee naamasta.)

Heidissä on kyl yks tosi ärsyttävä puoli. Se murehtii kaikesta. Ja siis aivan kaikesta. Siks hän onki saanut lempinimekseen Mureena (miten tä liittyy murehtimiseen? Ainaki kuulostaa samalta..). 
Heidi tykkää kuullostaa viisaalta ja en lähtis heti väittelemään sen kanssa. Häviit aina jos ryhdyt siihen leikkiin. Haha. Hän sanoo asiat aina suoraan, jos sitä ärsyttää jokin, vaikka se ei olis mitään kivaa kuultavaa. Toisaalta arvostan hänessä ehkä eniten rehellisyyttä ja sitä, että asioista puhutaan niinkuin ne on.
Hän on hyväntuulinen, nauravainen murehtija, jos pitäisi kuvailla häntä parilla sanalla. "

Sanne
" Kun Heidi päättää jotai niin se pysyy siinä, ja jos nyt ihmettelette miks se on ärsyttävää, niin mulla on esimerkki; jos mä oon väsynyt ja haluisin ottaa päikkärit, niin se ei oo mahdollista koska Heidi potkii mua niin kauan sieltä sängystä ylös ja jankuttaa, että mua ei enää väsytä (tajusin just et toihan on nerokas suunnitelma haha) On myös toinen asia mis se on ärsyttävän voittamaton, riitely. Oon kerran riidelly kunnolla Heidin kanssa ja se oli virhe, hävisin 6-0. Heidi on niin sanavalmis kaikkeen mitä sille heitetää et se on mahdotont. Auta armias sitä raukkaa jeesukse sanansaattajaa ku lähti Heidin kanssa väittelemään raamatun sisällöstä, se raukka sai verbaalisesti turpaansa. Sen takii oon vieläki sitä mieltä et Heidistä tulis hyvä politiikko. 

Heidin kanssa ei tuu ikinä tylsää, aina on jotain tekemistä. Se keksii tekemistä tyhjästäkin, oli se sitten kivien heittelyä, kunhan tehdään jotain. Yks hyvä puoli, ja syy siihen miks meillä on klikannu, on se ettei Heidi ota itteään liian tosissaan. Mitä me nyt ollaan punnittu toistemme tissejä ja naurettu ku maan kamara tulee vastaan (ja tää tapahtu ennen leikkausta, nyt oon katkera niil terhakoille.) Oli läppä mitä oli, Heidi ei ota itteensä. 

Ja kenelle mä pystyisin soittamaan keskellä yötä mun murheista, huolista ja muista typeristä asioista, niin että se ihminen oikeesti kuuntelee. Heidille."

Jenni
" Me ollaan tunnettu Heidin kanssa jo aika pitkään, mutta todellisia ystäviä meistä tuli aika yhtäkkiä. Heidi on super hyvä kuuntelija sekä kannustaja. Jos haluaisin kuun taivaalta, tiedän tän ihmisen tukevan ja kannustavan mua siinä satasella. 

Naurua ja hauskuutta tää ihminen on enimmäkseen täynnä. Nauru ja hauskuuttelu onkin se ykköjuttu, mutta siinä ohella myös se vakava puoli löytyy. On kiva analysoida ja päteä asioita ihan tosissaan ja uskotella että näissä tilanteissa me ollaan ne järkevimmät. Me ollaan Heidin kanssa niin samantyylisiä, että pientä riitaa ja kinaa tulee aika helposti, mutta onneksi sekin unohtuu viidessä minuutissa kun päästään naureskelemaan sitäkin älyttömyyttä.

Huono puoli Heidissä on se liiallinen miettiminen. Siks se onnistumisen tunne kun saa sen tarttumaan hetkeen, on mahtava."