Sanojako vain?

Sanat, jotka muuttavat elämää. Sanat, joita ei ollut tarkoitettu niin suuriksi kuin ne koettiin. Sanat, jotka satuttavat sekä ne sanat jotka kursivat kokoon palaset. Jokaisella sanalla on suurempi merkitys kuin sen sanoja koskaan osasi ajatellakaan.

" Hei, ootko käynyt kebabilla kun sun paita kiristää" Päivä, jona puin kouluun valkoisen kireän t-paidan, koin olevani pieni. Pieni ihminen, pienellä itsetunnolla, joka juuri sinä päivänä ajatteli näyttävänsä hyvältä. Ajatteli sopivansa muottiin ja mahtuvansa nimenomaiseen paitaan. Nuo sanat, jotka oli tarkoitus kuulla hauskana huulenheittona, muistuttavat tänäkin päivänä. Niinä päivinä kun en ole tyytyväinen itseeni.

" Onko sulla vitriini sun vanhoille adidas originaleille" Kun käytin lempparitennareita siihen asti, että ne kuluivat loppuun ja olin vihdoin ostanut uudet. Nimetön tulee, kumartuu ja kirjaimellisesti kesken koulun välitunnin pussaa uusia kenkiäni. Irvaillen kysyy, ovatko uusien tennareideni timantit aitoja. Kysyy ovatko vanhat kenkäni vitriinissä. Tallessa. Eivät olleet, tänä päivänä toivon, että olisivat olleet.

" Ei mennyt ihan sun tasoisesti " Sanat, jotka musersivat kun ylppäreiden jälkeen kirjoitin pisteen vajaan L:än psykasta. Sanat, jotka tuovat mieleen sen pettymyksen.

" Sä oot aiheuttanut mulle monen vuoden masennuksen " Sanat, jotka otin vastaan nöyrästi vaikka minun ei olisi edes tarvinnut. Sanat, joilla ei ollut muuta tarkoitusperää kuin satuttaa minua. Sanat, jotka sanottiin, vaikka kaiken takana minä olin se henkilö, joka yritti estää asioiden tapahtumista.

" Mä tuun sun luokse ennen kuin kello lyö 12, mä lupaan " Vaan tuo lupaus ei ollut minulle. Tuo lupaus oli tarkoitettu jollekin toiselle uudenvuoden aattona. Lupaus, jonka kuulin oven takana seistessäni, samalla kun luulin viettäväni vuodenvaihteen rakkaimpieni kanssa.

" MITÄ SÄ TEET. NYT SUORAAN KOTIIN " Muistan tasan miten tuo viesti oikeasti kirjoitettin kirosanoilla koristellen. Viesti, kun jäin kiinni tupakan poltosta, joka toi mukanaan suurta häpeää ja muistutti miltä tuntuu menettää luottamus.

" Mä muistan sen hetken, kun puhuin sulle ekan kerran " Hetki, jolloin ymmärsin, että olen juuri siellä missä minun kuuluukin olla. Hetki, joka teki minut onnelliseksi.

" Tykkään susta vuosi vuodelta enemmän " Lause, joka sai minut uskomaan, että olen tehnyt jotain oikein. Lause, joka sai minut uskomaan tähän hetkeen.

" Sä oot kaunis " Ei sananhelinää, vaan nuo hempeät sanat juuri herätessä kun itse tunnen nousseeni kuolleista.

" Mäkin rakastan sua " Ensimmäinen kerta, kun noilla sanoilla oli todellinen merkitys ja hetki, jonka tulen muistamaan ikuisesti.

Usein kysytään, oletko ihminen, joka sanoo ennen kuin ajattelee vai ihminen, joka sanoo mitä ajattelee. Ei ole oikeaa vastausta edeltävään kysymykseen, ainoa oikea vastaus on, ajatteletko miten sanomasi vaikuttaa sen kuulijaan?

Näihin tunnelmiin,
Heidi