Kuvaamissession jälkeen suunnattiin kauppaan, jonne oli suunnannut muutama muukin. Ihmiset hamstraa perjantaisin ruokaa kun hullut, koska siihenhän voi kuolla että vaan siwa on auki lauantaisinkin klo 24 asti.. jep. Sen jälkeen oltiin sovittu treffit Jennille, jossa vietettiin iltaa hyvän ruuan ja uuden Vain elämää kauden parissa. Tällasilta ruuan rakastajilta ei kestänyt kauan keksiä mitä pöydässä tarjottaisiin ja päädyttiinkin tomaattipestopastaan, itse tehtyihin sämpylöihin, muffinsseihin sekä dippivihanneksiin. Viiniä unohtamatta. Helppoa mutta herkullista.
Toi Vain elämää avausjakso sai mut jotenkin miettimään miten mahtavia tyyppejä on saanut kerättyä ympärille. Mulla on paljon kavereita mutta vaan pieni osa niistä on mun ystäviä. Ja ystävällä tarkoitan ihmistä jonka kanssa saa olla täysin oma hölmö itsensä. Ihmistä joka sanoo sulle kun käyttäydyt idioottimaisesti. Ihmistä joka tukee sua missä tilanteessa tahansa. Meiän ilta oli täynnä naurua kun puitiin vanhoja asioita ja naurettiin kuinka tyhmiä me ollaan joskus oltu, mietittiin miten porukka on muuttunut ja miten ollaan ylipäätään tutustuttu toisiimme. Jotain oon oikein tehnyt kun mulla on teiät.
Näihin tunnelmiin, Heidi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos <3