Kello pärähtää soimaan siinä ysin maissa. Tunnin torkuttamisen jälkeen kerään itteni ja sitten silmät sykkyrässä suihkuun. En todellakaan oo aamuihminen. Enkä myöskään aamupala ihminen. Haluisin kyllä olla mutta jotenkin en oo koskaan oppinut sen hienoutta.
Yhdentoista maissa pääsen kotikotiin, jossa mua vastassa on aina yhtä innokas karvanoppa. Koirissa on se hyvä puoli että ne ei koskaan tuomitse. Vaikka kaikki menis päin prinkkalaa, niin häntä senkun heiluu. Kun Rambo vihdoin päättää nukahtaa, mä saan syödä rauhassa ja tsekata mitä tapahtuu BB-talossa (joojoo se 24/7 on pakko olla joka vuosi).
Iltapäivisin kun poikaystävä hilpasee opiskelijabileisiin, on kavereiden aika. Tänään auteltiin Sannen kanssa Jennin muutossa, vaikka en tiiä kuinka paljon apua musta oli levottomuuden noustessa potenssiin sata. Toivottavasti edes jotain hyötyä <3 Nälän iskiessä päätettiin vielä pyöräyttää Sannen kanssa illalliseksi lasagnea.
Iltahommiksi vielä CV:n päivitys, pari koneellista pyykkiä sekä tiskikoneen tyhjennys. Nyt ulko-ovi kävi joten on aika kömpiä oman kullan kainaloon.
Näistä on mun normaali päivä tehty. Normaalista arjesta sekä rakkaista ihmisistä.
Hyvää yötä. Heidi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos <3