Rinnat niinkuin riippakivet

Nyt kun tää asia varmistui, voin vihdoin kertoa myös teille mun tulevasta rintojenpienennys- leikkauksesta. Oon niin innoissani että vihdoin mulle tuli tällainen mahdollisuus, sillä oon kärsinyt isoista rinnoista niin kauan kun muistan. Ja nyt moni varmaan miettii miks käytän sanaa kärsinyt..

1) Selkä, hartia ja niskakivut ei oo kauheen mukavia vaivoja ja viikottainen hieronta ei oo kovin halpaa hupia. Siihen päälle vielä päänsärky niin avot.

2) Juokseminen, onhan se ihan jees että noi pallot heiluu idästä länteen niin että menee askeleetkin sekasin.

3) Itsensä kipeeksi maksaminen rintaliiveistä, sillä vaan leveemmillä ihmisillä on isommat rinnat. jep..

4) Ilman niitä näyttääkin sitten 80- vuotiaalta. Koska maanvetovoima.

5) Ihmisten tuijotukset niinkun olisin jotenkin epänormaali.

6) Ihmisten vihellykset jos kerran vuodessa satun kulkemaan pelkällä topilla.

7) Myös ihmisten huutelu on vähän awkward.

8) Kaikki huhupuheet siitä miten olen ylimielinen ja kuljen tissit tyrkyllä.

9) Oikeestaan kaikki ihmisten keksimät lempinimet jotka on muka niin hiton hauskoja.

Joten joo, en voisi olla enemmän innoissani!  En oikeestaan osaa vielä edes jännittää kun en tiedä vielä tarkkaa leikkauspäivää, mutta ehkä kaikki konkretisoituu kun lähete leikkaukseen tipahtaa postiluukusta. Tähän väliin on pakko sanoa, että en oo kyllä yhtään tyytyväinen TYKSIN asiakaspalveluun. Lääkäri oli niin tympeä ja negatiivinen että munkin päässä alkoi pyöriä jo kaiken maailman komplikaatiot. Sain kuulla 20 minuutin palopuheen siitä miten en tulevaisuudessa välttämättä pysty imettämään, ja vaikka kuinka yritin kyseisellä rouvalle selittää olevani tietoinen asiasta, ei keskustelulle tullut loppua. nojoo...

Leikkaukseen mennään aamulla ja iltapäivällä pääsee jo kotiin, ellei mahdollisia komplikaatioita ilmene. Sen jälkeen kuukausi pidetään tiukkoja rintaliivejä 24/7 ja vältetään muuta kuin selällään nukkumista. Onneksi oon vielä nuori ja ihon ainakin pitäisi toipua suhteellisen hyvin.

Näihin tunnelmiin, Heidi.