Opiskelijaelämää

Silleen sivusta seuraajan näkökulmasta..

Kun valmistuin ylioppilaaksi vuonna 2013, ajattelin että välivuoden pitäminen on ihan ok mutta kouluun pääseminen on silti prioriteetti numero yksi. No empäs sitten päässytkään.. Mutta parempi puoliskoni pääsi, ja olen hänestä erittäin ylpeä. Ensin puolivuotta inttileskeyttä (vihaan tota sanaa.. siis mikä hiton LESKI??) ja siitä suoraan seuraamaan toisen opiskelijaelämää. Koska Frans aloitti koulun kesken lukukautta, ei hänellä ollut sen kummemmin menoja koulun takia, mitä nyt muutamia tenttejä sekä niihin lukemista. Itse ehkä enemmänkin hätistin häntä menemään ja tutustumaan muihin kyltereihin.

Nyt uuden lukukauden alettua homma on kuitenkin kääntynyt aivan päälaelleen. Siis oikeesti.. mun ainoot kysymykset on että miten noiden opiskelijoiden maksa ja budjetti kestää tollasta juhlimista. Ja siihen päälle kun pitäs vielä kuitenkin opiskellakkin. En väitä etteikö mua joskus ketuttais kun toinen yks risti kaks- askelein subi kainalossa lösähtää sohvalle. En väitä etteikö mun seurana ois lähipäivinä  ollut usein Känni-Frans sekä Krapula-Frans. Enkä väitä että kännikuorsaus ois mun lempparijuttuja.

Mutta mun mielestä mulla ei oo oikeutta kieltää toista menemästä jonnekkin, jonne menemisen se on kuitenkin ansainnut kovalla työllä lukiessaan pääsykokeisiin. Ja vaikka mua moni asia kolmen aikaan yöllä ketuttaakin, niin on se hellyyttävää miten toinen analysoi mun blostauksia (kuulemma blogi+postaus) ja kertoo miten huikeen hauskaa on taas kerran ollut. Kaikki ne tarinat saa mut ikävöimään koulua vieläkin enemmän. Ehkä 2015 alkaa mun oma opiskelijaelämä.

Hyvää yötä. Heidi.